Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma

Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti Suomen ilveskannan hoitosuunnitelman vuonna 2021. Kyseessä on järjestyksessään toinen vahvistettu ilveskannan hoitosuunnitelma, joka korvaa vuonna 2006 vahvistetun hoitosuunnitelman. Ilveskannan hoidon ja suojelun päätavoitteena on säilyttää kanta suotuisalla suojelutasolla.

Tavoitteena suotuisan suojelutason säilyttäminen

Ilves talviturkissa lumisessa maisemassa. Ilves talviturkissa. Kuva: Lassi Rautiainen

Ilveskannan hoitosuunnitelmassa on kolme toimenpidekokonaisuutta: syventyvä tieto ilveskannasta, kannanhoidolliset toimenpiteet sekä ilveksen ja ilveksen kannanhoidon hyväksyttävyys. Kaikkiaan hoitosuunnitelmassa on 45 toimenpidettä.

Ilveskannan hoidossa tavoitteena on edelleen säilyttää ilveskannan suotuisa suojelutaso ja samalla jatkaa toimenpiteitä, jotka on todettu toimiviksi. Hoitosuunnitelmassa on pohjimmiltaan kyse ilvesten ja paikallisten ihmisten ja toimijoiden rinnakkaiselon yhteensovittamisesta.

Luontodirektiivin nojalla tiukasti suojeltua ilvestä voi tavata kaikkialla Suomessa. Kansalaisten suhtautuminen ilvekseen on pääosin neutraalia tai myönteistä, ja metsästäjille ilves on arvostettu riistalaji, jota metsästetään vuosittain niin sanotuin kannanhoidollisin poikkeusluvin. Ilveskannan kehitys Suomessa on mukaillut vahvasti ilvestä koskevaa sääntelyä.

1930- ja 1940-luvuilla ilveksen arvioitiin hävinneen Suomesta metsästyksen seurauksena. Ilveksen osittainen rauhoitus tuli voimaan vuonna 1962. (Pulliainen & Rautiainen 1999.) Vuosittaisten kanta-arvioiden laatiminen ilveksestä aloitettiin vuonna 1978, jolloin ilveskannan arvioitiin olevan 107 ilvestä. Vuonna 1990 ilvesten määrä oli saavuttanut jo noin 700 yksilön määrän. Kanta pysytteli melko vakiintuneen kokoisena koko 1990-luvun ja alkoi sittemmin kasvaa voimakkaammin tultaessa vuosituhannen vaihteeseen. (Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma – Kannanhoidon tausta.) Suomesta tuli EU:n jäsen tammikuussa 1995. Jäsenyyden myötä luontodirektiivin tiukan suojelun vaatimukset ilvestä koskien tulivat myös osaksi kansallista lainsäädäntöä. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vahvistettiin myös ensimmäiset maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistellut suurpetojen kannanhoitosuunnitelmat.

Suomen ilveskanta on kasvanut vuodesta 2006, jolloin edellinen hoitosuunnitelma vahvistettiin. Edellisen ilveskannan hoitosuunnitelman vahvistamisen aikaan ilveksen minimikanta-arvio oli vuonna 2005 noin 1100–1200 ilvestä (Kojola ym. 2006). Vuonna 2021 julkaistun kanta-arvion mukaan ennen metsästyskautta 2021/2022 Suomessa arvioitiin olevan 2 155–2 280 yli vuoden ikäistä ilvestä (Holmala ym. 2021). Ilveskanta oli jo edellisen hoitosuunnitelman julkaisun aikaan suotuisalla suojelutasolla ja on sitä edelleen. Viimeisimmässä lajien uhanalaisuusarvioinnissa ilves poistettiin niin sanotulta Punaiselta listalta ja luokiteltiin lajina elinvoimaiseksi.

Suomi jaetaan kahteen ilveskannan hoidon suuralueeseen

Ilveskannan hoidossa Suomi jaetaan kahteen kannanhoidon suuralueeseen eli poronhoitoalueeseen ja muuhun Suomeen. Poronhoitoalueella ilveksiä on suhteellisesti ottaen vähän ja poronhoitoalueen ulkopuolisella, niin sanotulla muun Suomen alueella, runsaasti. Alueet eroavat toisistaan myös muissa suhteissa. Esimerkiksi ilveksen ekologiset lähtökohdat, kanta-arvion tarkkuus, pääasialliset kannanhallinnan keinot ja ilvesten aiheuttamat vahingot niin vahinkoeläinten kuin vahinkojen määrien suhteen ovat erilaisia alueiden välillä.

Poronhoitoalueella ilves voi aiheuttaa huomattavia taloudellisia vahinkoja porotaloudelle. Poronhoitoalueella tavoitteena onkin ilveksen aiheuttamien vahinkojen vähentäminen vahinkoperusteisilla ja kannanhoidollisilla poikkeusluvilla. Muun Suomen alueella ilveskanta ei runsaanakaan aiheuta samalla tavoin haittaa elinkeinoille kuin poronhoitoalueella. Kannanhoidollisella metsästyksellä pyritään kannan nykytason säilyttämiseen muun Suomen alueella. Ilveskannan hoitosuunnitelmassa kuvatun kannanhoidollisen metsästyksen tavoitteena on, että ilveskanta koko maan mittakaavassa säilyy elinvoimaisena ja suotuisalla suojelutasolla, ilveksen läsnäolosta aiheutuvat haitat minimoidaan ja ilveskanta pidetään ihmisarkana.

Hoitosuunnitelman toimenpiteet kattavat myös esimerkiksi ilveskannan seurannan ja tutkimuksen, ilvesten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn ja korvaamisen sekä viestinnän. Ilveskannan hoitosuunnitelman toimeenpano kuuluu pääasiassa Suomen riistakeskukselle, Luonnonvarakeskukselle ja maa- ja metsätalousministeriölle.

Tutustu Suomen ilveskannan hoitosuunnitelmaan (PDF 86,5 MT, avautuu uuteen välilehteen)

Ilveksen metsästys

Ilves on levittäytynyt koko Suomeen ja sen metsästykseen on nykyisin monella metsästäjällä mahdollisuus osallistua. Ilveksen metsästysaika alkaa joulukuun alussa lähes koko Suomessa, vain poronhoitoalueella metsästys alkaa jo lokakuun alussa. Metsästys onnistuu vain lumen ollessa maassa.

Havainnot kannanarvioinnin perustana

Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetokannoista perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden keräämiin suurpetohavaintoihin, joita ovat näköhavainnot ja suurpetojen maastoon jättämät jäljet ja jätökset.