Suurpetotutkimus

Suurpetotutkimuksen päätehtäviä ovat suurpetokantojen kartoitus ja petojen elintapojen tutkiminen. Suurpetokannoista selvitetään määrän lisäksi myös kannan ikä- ja sukupuolirakenne sekä geneettinen rakenne. Tutkimuksella saadaan tietoa lisäksi suurpetojen liikkumisesta, elinpiiristä, ravinnosta, elinympäristöstä ja suhteesta ihmistoimintoihin.

Nukutettu ilves makaa maassa. Lippalakkipäinen mies tutkii sen takakäpälää mittanauha ja kynä kädessä. Ilvestutkimus. Kuva: Petri Timonen.
Lähikuvassa ihmisen käsi pitelee pohja ylöspäin olevaa karhun käpälää. Toisessa kädessä on metallinen laite, jolla ihminen mittaa käpälän kokoa. Karhu laboratoriossa. Kuva: Petri Timonen

Luonnonvarakeskus vastaa suurpetotutkimuksesta Suomessa

Suomessa suurpetojen kannanseurannasta ja tutkimuksesta vastaa Luonnonvarakeskus (Luke). Lisäksi yliopistoilla on meneillään suurpetotutkimukseen liittyviä hankkeita eri puolilla Suomea.

Tutkimustulokset rakentavat suurpetokantojen hoidon perustaa. Tärkeimmät kohdelajit ovat viime vuosina olleet karhu ja susi.

Suurpetojen määrän arviointi

Suurpetokantojen seuranta Suomessa perustuu useampaan eri menetelmään ja menetelmät poikkeavat jonkin verran lajeittain. Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimat arviot yksilömääristä pohjautuvat ensisijaisesti petoyhdyshenkilöiden muodostaman vapaaehtoisen kenttäorganisaation keräämään havaintoaineistoon. Luonnonvarakeskus hyödyntää petokantojen arvioinnissa myös metsästäjien suorittamia maalaskentoja, hirvenmetsästäjien nk. hirvihavaintokorteille kirjaamia petohavaintoja sekä riistakolmiolaskentoja. Suden kannanarvioinnissa käytetään apuna myös pantasusien seurantaa ja DNA-menetelmää. Luonnonvarakeskus tekee vuosittain arviot suurpetokantojen koosta, lisääntymistuotosta sekä metsästettävyydestä. Tutustu kannanarviointiin.

Ekologinen tutkimus

Suomen suurpetotutkimus on keskittynyt Luonnonvarakeskukseen (Luke). Luonnonvarakeskus toteuttaa tutkimusta yhdessä useiden eri tahojen kanssa. Suurpetotutkimus tuottaa tietoa maa- ja metsätalousministeriön tekemien kannanhoitopäätösten pohjaksi. Ekologisen tutkimuksen tärkeimpiä tavoitteita on lisätä kanta-arvioiden luotettavuutta suurpetojen liikkuvuus- ja elinpiiritiedon avulla, kerätä tietoa suurpetojen elintavoista sekä selvittää kantojen perimä. Tutustu ekologiseen tutkimukseen.

Yhteiskuntatutkimus

Suurpedot ovat olleet viimeisten vuosikymmenten aikana toistuvien ja monimutkaisten kiistojen kohteina. Etenkin suteen, mutta viime vuosina myös ilvekseen ja karhuun, liittyvien eri intressien, arvojen, asenteiden ja tietojen välillä on ollut aika ajoin voimakkaitakin ristiriitoja. Taustalla ovat muuttuvat käsitykset suurpedoista uhanalaisina eläiminä. Tutustu yhteiskunnalliseen tutkimukseen.

Susien DNA-tutkimus

Susien lajipuhtauden määrittelemiseksi käytetään geneettisiä menetelmiä. DNA-analyysi on kansainvälisesti käytetty menetelmä perinnöllisten erojen tunnistamisessa, ja se on jo pitkään syrjäyttänyt ulkoisiin ominaisuuksiin perustuvat vertailut.

DNA-menetelmää käytetään apuna myös susien kannanarvioinnissa. Tutustu susien DNA-tutkimukseen.

Suurpetotutkimus Suomessa

Suomessa suurpetojen kannanseurannasta ja tutkimuksesta vastaa Luonnonvarakeskus (Luke).

Kannanhoito

Suurpetokantojen hoitosuunnitelmat

Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Erilaiset näkemykset pyritään sovittamaan yhteen suurpedoille laadituilla valtakunnallisilla hoitosuunnitelmilla.

Lainsäädäntö ja määräykset

Suomen suurpetojen suojelussa ja metsästyksessä sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja hoitosuunnitelmien linjauksia.