Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma

Suomen ilveskannan hoitosuunnitelma vahvistettiin vuonna 2006. Hoitosuunnitelmassa kuvataan linjaukset, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa suunnitelmallista ilveskannan hoitoa ja kannan vakiinnuttamista pysyväksi osaksi Suomen luontoa. Ilveskannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää kanta suotuisalla suojelun tasolla.

Suomi jaetaan kahteen ilveskannan hoidon suuralueeseen

Ilves talviturkissa lumisessa maisemassa. Ilves talviturkissa. Kuva: Lassi Rautiainen

Suomen ilveskanta on kehittynyt suotuisasti. Kannan hoidon nykyiset linjaukset ovat osoittautuneet oikean suuntaisiksi, eikä niitä ole tarpeen oleellisesti muuttaa. Päätavoitteena on, että kanta säilyy elinvoimaisena mutta ihmisarkana, ilvesten aiheuttamat haitat minimoidaan ja kansalaisten tietämystä ilveksestä lisätään. Hoitosuunnitelmassa on pohjimmiltaan kyse ilvesten ja paikallisten ihmisten ja toimijoiden rinnakkaiselon yhteensovittamisesta.

Ilveskannan hoidossa Suomi jaetaan kahteen kannanhoidon suuralueeseen eli poronhoitoalueeseen ja muuhun Suomeen. Poronhoitoalueella ilveskantaa ei lisätä, mutta ilvesten mahdollinen liikkuminen Skandinavian ja Venäjän välillä pyritään turvaamaan. Pyyntilupia kohdennetaan erityisesti porovahinkoja aiheuttaviin yksilöihin. Muualla Suomessa tavoitteena on vakiintunut ilveskanta, joka mahdollistaa ilvesten luontaisen levittäytymisen.

Poronhoitoalueen eteläpuolella ilveskannan kehitystä ohjataan kannanhoidollisen metsästyksen avulla.

Tutustu Suomen ilveskannan hoitosuunnitelmaan (mmm.fi, PDF 478 kt, avautuu uuteen välilehteen)

Ilveksen metsästys

Ilves on levittäytynyt koko Suomeen ja sen metsästykseen on nykyisin monella metsästäjällä mahdollisuus osallistua. Ilveksen metsästysaika alkaa joulukuun alussa lähes koko Suomessa, vain poronhoitoalueella metsästys alkaa jo lokakuun alussa. Metsästys onnistuu vain lumen ollessa maassa.

Havainnot kannanarvioinnin perustana

Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetokannoista perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden keräämiin suurpetohavaintoihin, joita ovat näköhavainnot ja suurpetojen maastoon jättämät jäljet ja jätökset.