Suurpetokantojen hoitoon ja suojeluun osallistuvat monet viranomaiset, järjestöt ja pedoista kiinnostuneet ihmiset. Myös oikein suunniteltu metsästys on petokantojen hoitoa ja suojelua.
Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti Suomen karhukannan hoitosuunnitelman heinäkuussa 2025. Kyseessä on järjestyksessään kolmas vahvistettu karhukannan hoitosuunnitelma, joka korvaa vuonna 2022 vahvistetun hoitosuunnitelman. Hoitosuunnitelman päätavoitteina on säilyttää karhukanta suotuisalla suojelutasolla ja ottaa samalla karhukannan hoidossa huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaatimukset ja vaikutukset sekä alueelliset erityispiirteet. Tavoitteena on myös ylläpitää karhukannan ihmisarkuutta.
Karhu. Kuva: Markku Pirttimaa.
Karhukannan hoitosuunnitelman keskeiset toimenpidekokonaisuudet ovat: syventyvä ja laajentuva tieto karhukannasta, kannanhoidolliset toimenpiteet sekä karhun ja karhun kannanhoidon hyväksyttävyys. Näiden lisäksi hoitosuunnitelman luvussa kolme esitellään muut karhukannan hoitoon liittyvät toimenpiteet. Kaikkiaan hoitosuunnitelmassa on 66 toimenpidettä. Hoitosuunnitelmassa on pohjimmiltaan kyse karhun ja paikallisten ihmisten ja toimijoiden rinnakkaiselon yhteensovittamisesta.
Hoitosuunnitelman toimenpiteet kattavat esimerkiksi karhukannan seurannan ja tutkimuksen, kannanhoidolliset toimenpiteet kuten kannanhoidollisen metsästyksen, karhun aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn ja korvaamisen sekä viestinnän. Karhukannan hoitosuunnitelman toimeenpano kuuluu pääasiassa Suomen riistakeskukselle, Luonnonvarakeskukselle ja maa- ja metsätalousministeriölle.
Karhukannan hoitosuunnitelman päätavoitteina on säilyttää karhukanta suotuisalla suojelutasolla ja ottaa samalla karhukannan hoidossa huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaatimukset ja vaikutukset sekä alueelliset erityispiirteet. Tavoitteena on myös ylläpitää karhukannan ihmisarkuutta. Karhukannan ihmisarkuuden ylläpitäminen turvaa osaltaan sen, että yleinen suhtautuminen karhuun säilyy myönteisenä. Karhu on kunnioitettu eläin osana suomalaista luontoa sekä arvostettu riistalaji.
Karhu on Suomessa luontodirektiivin liitteen IV mukainen laji, joten hoitosuunnitelmassa suotuisaa suojelutasoa tarkastellaan EU:n luontodirektiivin vaatimuksiin perustuen. Suojelutason arviointi on tehty kolme kertaa: kausilta 2001–2006 ja 2007–2012 sekä 2013-2018. Karhukanta on ollut jokaisena raportointikautena suotuisalla suojelutasolla.
Suomi jaetaan viiteen karhukannan kannanhoitoalueeseen
Karhukannan hoidossa Suomi jaetaan viiteen kannanhoitoalueeseen. Karhukannan kannanhoitoalueet ovat poronhoitoalue ja poronhoitoalueen ulkopuolella itäinen alue, keskinen alue, läntinen alue ja eteläinen alue.
Tutustu Suomen karhukannan hoitosuunnitelmaan (mmm.fi, PDF 1,7 MT, avautuu uuteen välilehteen)
Karhunmetsästys on Suomessa kokenut tavallaan uuden tulemisen. Karhukannan vahvistumisen myötä on metsästäjien yhä laajemmalla alueella mahdollista osallistua karhunmetsästykseen. Karhunmetsästystaidot ovat säilyneet hyvin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Muualla maassa metsästysperinteisiin on tullut katk...
Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetokannoista perustuvat ensisijaisesti vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden keräämiin suurpetohavaintoihin, joita ovat näköhavainnot ja suurpetojen maastoon jättämät jäljet ja jätökset.
Suurpedot herättävät ihmisissä voimakkaita reaktioita. Niitä pelätään ja jopa vihataan. Toisaalta suurpetoja halutaan suojella. Monelle suurpedot ovat erämaiden symboleita. Suurimmalle osalle ihmisistä suurpedot ovat todellisuudessa aika tuntemattomia.
Suurpetojen asemaa sääntelee Euroopan unionin luontodirektiivi, jonka määräykset on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. EU:n jäsenmaana Suomi huomioi päätöksenteossaan yhteisön lainsäädännön.
