Suurpetokantojen hoitoon ja suojeluun osallistuvat monet viranomaiset, järjestöt ja pedoista kiinnostuneet ihmiset. Myös oikein suunniteltu metsästys on petokantojen hoitoa ja suojelua.
Suomen karhukannan hoitosuunnitelma vahvistettiin vuonna 2007. Hoitosuunnitelmassa kuvataan linjaukset, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa kehittyvän karhukannan suunnitelmallista hoitoa. Hoidolla halutaan varmistaa, että karhu säilyy pysyvänä osana Suomen luontoa. Karhukannan hoidon ja suojelun perustavoitteena on säilyttää kanta suotuisalla suojelun tasolla.
Karhu. Kuva: Markku Pirttimaa
Suomen karhukanta on kehittynyt suotuisasti. Kannanhoidon päätavoitteena on, että kanta säilyy elinvoimaisena mutta ihmisarkana, karhujen aiheuttamat haitat minimoidaan ja kansalaisten tietämystä karhusta lisätään. Hoitosuunnitelmassa on pohjimmiltaan kyse karhun ja paikallisten ihmisten ja toimijoiden rinnakkaiselon yhteensovittamisesta.
Karhukannan hoidossa Suomi jaetaan neljään kannanhoitoalueeseen eli poronhoitoalueeseen, vakiintuneen kannan alueeseen, levittäytymisvyöhykkeeseen ja kehittyvän kannan hoitoalueeseen. Poronhoitoalueella ja vakiintuneen kannan hoitoalueella karhukanta pidetään nykytasolla. Levittäytymisvyöhykkeellä karhujen määrän annetaan kasvaa maltillisesti. Näin turvataan karhujen levittäytyminen kehittyvän kannan alueelle. Kehittyvän kannan hoitoalueella karhujen määrän annetaan lisääntyä alueen asukastiheyden ja elinkeinorakenteen asettamissa rajoissa.
