Ilves (Lynx lynx)

Ilves (Lynx lynx) on Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. Kissaeläinten tapaan se on suurpedoista ravinnoltaan kaikkein petomaisin. Sen ravinto koostuu melkein yksinomaan nisäkkäistä ja linnuista. Entisaikojen puheet ilveksestä keskittyvät useimmiten arvokkaaseen turkkiin.

Ilveksen kaunis täplikäs turkki oli keskiajalla Skandinaviassa ja Keski-Euroopassa hyvin tavoiteltu ja hinnaltaan varsin kallis. Turkismetsästäjä saattoi saada jopa kokonaisen vuoden palkan sen myynnistä. Keskiajalla uskottiin, ettei ollut niin suurta harmia, etteikö ilveksen kaunis turkki olisi sitä mielipahaa korvannut.

Ilves kesäturkissa puiden keskellä. Ilves kesäturkissa. Kuva: Hannu Huttu.
Lähikuva ilveksestä, jossa se nuolee suupieliään. Ilves. Kuva: Lassi Rautiainen

Ilveksen tuntomerkit

Ilves on ulkomuodoltaan tyypillinen kissaeläin. Kesällä ilveksen turkki on sävyltään punaharmaa, mutta talvella harmaanvalkea. Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia, mutta myös lähes täplättömiä yksilöitä esiintyy. Ilveksen jalat ovat suhteessa pidemmät kuin kotikissalla, ja takajalat ovat etujalkoja pidemmät. Kissaeläinten tavoin se kykenee vetämään kynnet kokonaan tassun sisään. Kynsiä se käyttää saalistaessaan, kiivetessään puuhun tai apuna liukkaalla pinnalla. Jäljissä kynnet eivät yleensä näy, mutta ne saattavat näkyä upottavalla hangella olevissa käyntijäljissä.

Ilveksen mouruntaa. Kuva: Lassi Rautiainen.

Ilveksen jäljet

Ilveksen jäljet ovat tyypilliset kissaeläimen pyöreähköt jäljet. Ilveksellä on neljä varvasta, jotka näkyvät jäljessä. Ilveksen varvasanturat näyttävät pieniltä ja pyöreiltä, toisinaan jopa pitkulaisilta sormenpäiltä. Ilveksen jälki ei ole muodoltaan symmetrinen, sillä etutassun toinen varvas on mui...