Ekologinen tutkimus

Suomen suurpetotutkimus on keskittynyt Luonnonvarakeskukseen (Luke). Luonnonvarakeskus toteuttaa tutkimusta yhdessä useiden eri tahojen kanssa. Suurpetotutkimus tuottaa tietoa maa- ja metsätalousministeriön tekemien kannanhoitopäätösten pohjaksi. Ekologisen tutkimuksen tärkeimpiä tavoitteita on lisätä kanta-arvioiden luotettavuutta suurpetojen liikkuvuus- ja elinpiiritiedon avulla, kerätä tietoa suurpetojen elintavoista sekä selvittää kantojen perimä.

Eläinten seurantaa ja geneettistä tutkimusta

Istuva karhu. Kuva: Sabrina Logeais

Suurpetojen seuranta on tärkeä keino saada tietoa suurpedoista. Eläinten seurantaa voidaan tehdä monella eri tavalla seurantakohteen ominaisuuksien ja tutkimuksen tarpeiden mukaan. Seurantamenetelmiä kehitetään jatkuvasti yhä luotettavamman tiedon saamiseksi. Toisaalta seurannan laajentaminen, esimerkiksi suurpetojen nykyistä suuremman määrän pannoittaminen, lisää kustannuksia.

Radiomerkinnät

VHF-seuranta perustuu radiosignaalin paikantamiseen suuntimalaitteen avulla. Tällöin paikannus vaatii tutkijan läsnäolon maastossa. VHF-laitteet ovat hankintakustannuksiltaan edullisia, mutta eläinten seurantakustannukset nousevat korkeiksi. Lisäksi paikannushavaintojen lukumäärä pysynee alhaisena.

GPS-seuranta

GPS-seuranta käyttää paikannuksessa hyväkseen satelliittipaikannusjärjestelmää (GPS, the Global Positioning System). Eläimen panta paikantaa itsensä automaattisesti tietyin väliajoin ja paikannustieto tallentuu pantaan.

Tallentuneet tiedot saadaan tutkijan käyttöön joko eläimen kaulasta irronneesta pannasta tai ohjelmoimalla panta lähettämään paikannustiedot radiosignaalin avulla esim. kolmen kuukauden välein. GPS-laitteet ovat hankintakustannuksiltaan VHF-laitteita kalliimpia. Seurantakustannukset ovat kuitenkin edullisempia ja paikannustietoja kertyy huomattavasti enemmän kuin VHF-seurannalla. GPS-GSM-seuranta (esim. GPS-Direct System) eroaa edellisestä siinä, että paikannustieto on tutkijan käytettävissä nopeammin. Tieto välittyy tutkijalle GSM-puhelinverkon kautta.

Kolmiolaskenta

Riistakolmiolaskenta on metsäriistan seurantaohjelma, joka kattaa yli 30 riistalajia. Riistakolmio on kolmionmuotoinen laskentalinja. Yhden kolmion linjapituus on 12 km. Riistakolmioita on perustettu lähes 1800 koko maahan. Vuositasolla laskenta tehdään noin 800 kolmiolla kesällä ja talvella. Metsästäjät laskevat riistan kolmioilla kahdesti vuodessa.

Elokuussa riistakolmioilla lasketaan kanalinnut, ja kirjataan myös kaikki karhua koskevat havainnot. Kahdenkymmenen vuoden aikana karhu on nähty vain kahdesti laskennassa, mutta jälkihavaintoja ja syömäjälkiä tavataan melko runsaasti. Tammi-maaliskuussa samoilla kolmioilla lasketaan nisäkkäiden jälkiä. Jälkilaskennassa havaitaan suden, ahman ja ilveksen jälkiä. Eniten tavataan ilveksen jälkiä. Suden ja ahman jälkiä riistakolmioilta kertyy alle 100, joten tuloksia ei voi käyttää lajien lukumäärän arvioimiseksi.

Geneettinen tutkimus

Luonnonvarakeskus osallistuu kansainvälisiin hankkeisiin petokantojen perimän kartoittamiseksi. Tärkeimmät yhteistyötahot ovat Uppsalan, Lundin, Tarton ja Bernin yliopistot. Tulosten perusteella petokannoistamme löytyy suurille yhtenäisille populaatioille ominainen perinnöllinen vaihtelu. Tämä on luonnollinen seuraus petokantojemme kuulumisesta laajaan, pääosin Venäjän alueelle sijoittuvaan esiintymisvyöhykkeeseen. Vain pohjoisimman Tunturi-Lapin ahmat muodostavat poikkeuksen tästä säännöstä, ne kuuluvat ensisijaisesti esiintymään, joka on yhteinen Ruotsin ja Norjan pohjoisosien kanssa.