Susien DNA-tutkimus

Susien lajipuhtauden määrittelemiseksi käytetään geneettisiä menetelmiä. DNA-analyysi on kansainvälisesti käytetty menetelmä perinnöllisten erojen tunnistamisessa, ja se on jo pitkään syrjäyttänyt ulkoisiin ominaisuuksiin perustuvat vertailut.

Geneettiset menetelmät apuna susien tunnistamisessa

Susi haaska suussa. Kuva: Lassi Rautiainen

Jokaisesta Luonnonvarakeskukseen (Luke) näytteeksi tulleesta yksilöstä otetaan ruumiin ja kallon mitat sekä kudosnäyte, josta määritetään dna. Susien dna-määritys tehdään Oulun yliopistossa, jonka genetiikkatutkimusyksikkö edustaa välineistöltään ja tieteelliseltä osaamiseltaan kansainvälistä huippua. Luonnonvarakeskus ei tee suurpetojen dna-määrityksiä. Luonnonvarakeskus säilyttää kaikista näytteiksi tulleista yksilöistä kudosnäytteitä pysyväissäilytyksessä. Kokonaisten ruhojen pitkäaikaiseen säilyttämiseen Luonnonvarakeskuksella ei ole mahdollisuuksia. Varsinaisten tieteellisten kokoelmien ylläpidosta vastaavat Suomen luonnontieteelliset museot, joiden näytekokoelmissa on suuri osa Luonnonvarakeskukselle näytteeksi saapuneista susien kalloista tai turkeista.

Suomen susien dna-kartoituksessa käytettävät näytteet ovat peräisin metsästetyistä ja kuolleena löydetyistä susista. Lisäksi susien perinnöllisen monimuotoisuuden kartoittamiseen on käytetty historiallisia näytteitä museoiden kokoelmista sekä näytteitä luonnonvaraisista, elävistä eläimistä.

Dna-tutkimuksissa käytettävä verrokkitietokanta on muodostettu edellä mainituista näytteistä. Lisäksi mukana on vertailumateriaalia Skandinavian ja Venäjän susista. Tietokantaan on tallennettu yli 500 suden näytteistä dna:n lisäksi tietoa muun muassa monista yksilöllisistä ominaisuuksista sekä kunkin näytteen maantieteellisestä sijainnista. Verrokkitietokannan tarkoitus on antaa kuva perinnöllisten ominaisuuksien vaihtelusta.

Prosenttiluku kertoo todennäköisyydestä kuulua verrokkiaineistoon

Dna-analyysien yhteydessä näytteen todennäköisyys kuulua verrokkiryhmään ilmaistaan prosenttiluvuilla. Esimerkiksi susien yhteydessä prosenttiluku 95 kertoo, että susi kuuluu 95 prosentin todennäköisyydellä verrokkiaineistoon. Tämä todennäköisyys ei ole koskaan 100 prosenttia, sillä kaikki yksilöt ovat perimältään yksilöllisiä eikä verrokkiaineistossa ole koskaan geneettisesti täysin samanlaista yksilöä. Prosenttiluku ei siis kuvaa esimerkiksi suden ”risteymän astetta”.

Samanlainen tulos saadaan, jos esimerkiksi verrataan mitä tahansa yksittäistä rotukoiraa saman rodun muista yksilöistä koostuvaan verrokkitietokantaan. Tämä ei tarkoita, että 95 prosentin todennäköisyydellä rotuun kuuluva koira olisi 5-prosenttisesti sekarotuinen. Vastaavasti ihmisillä isyystutkimuksessa saatu tulos, jonka mukaan henkilö A on 98 prosentin todennäköisyydellä henkilön B isä, ei tarkoita, että henkilön B isä olisi 2-prosenttisesti joku muu kuin henkilö A.

Sudet ja koirat selkeästi erotettavissa geneettisin menetelmin

Suomalaiset sudet muodostavat tiiviin ryhmän, joka poikkeaa geneettisesti erittäin selvästi verrokkeina olleista koiraroduista, kuten laikoista tai saksanpaimenkoirista. Risteymät ovat olleet helposti tunnistettavissa. Vuosina 1996–2010 on löytynyt kolme risteymätapausta (Kuhmo 2010, Juva 2005, Parkano 2010). Kaikissa näissä tapauksissa mitokondiaalinen DNA on ollut peräisin sudelta, joten alun perin risteytymiset ovat tapahtuneet naarassuden ja uroskoiran välillä. Myös muualla tehdyissä tutkimuksissa on vahvistettu, että risteymät ovat tyypillisesti naarassuden ja uroskoiran välisiä.

Suomalaisista ja pohjoismaisista susista saatuja dna-näytteitä on ollut käytettävissä myös riippumattomilla ulkomaisilla tutkijoilla.

Laajin koirien ja susien sukulaisuussuhteita maailmanlaajuisesti selvittävä, kansainvälisen tutkimusryhmän tutkimus on julkaistu pari vuotta sitten arvostetussa Nature-tiedejulkaisussa. Myös sen mukaan koirat ja sudet ovat selkeästi erotettavissa toisistaan geneettisillä menetelmillä.

Pohjoisen Euroopan sudet eivät tutkimuksessa erotu muiden alueiden susista eivätkä ole sen lähempänä koiraa kuin muutkaan sudet. Viime vuonna julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa Suomen sudet eivät poikkea myöskään muun itäisen Euroopan susista.