Suurpetojen uhanalaisuus

Suomen lajien uhanalaisuuden arvioinnissa vuonna 2010 noudatettiin Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokittelua. Seuraava arviointi tehdään vuonna 2020. Uhanalaisuusluokat kuvaavat sukupuuttoriskiä eli lajin häviämisen todennäköisyyttä tietyllä aikavälillä.

Häviävätkö suurpedot?

Ahma. Kuva: Kimmo Pöri

Suomen maasuurpedot ovat uhanalaisia, koska niiden populaatiot ovat hyvin pieniä tai rajoittuneita. Kaikkien maasuurpetojen uhanalaisuuden syy on pyynti. Ahmaa uhkaa pyynnin lisäksi ilmastonmuutos.

Vuoden 2010 arvioinnissa Suomen maasuurpetojen ei enää katsottu saavan kannan täydennystä Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä, minkä vuoksi ahma, ilves ja karhu siirrettiin aiempaa korkeampaan uhanalaisuusluokkaan, vaikka niiden yksilömäärät ovat kasvaneet.

Uhanalaisuusarvioinnin punaisen listan luokat:

  • Hävinneet (RE)
  • Äärimmäisen uhanalaiset (CR)
  • Erittäin uhanalaiset (EN)
  • Vaarantuneet (VU)
  • Silmälläpidettävät (NT)
  • Puutteellisesti tunnetut (DD)

Uhanalaisuuden kriteerit:

A. Populaation pieneneminen

B. Maantieteellinen alue tarkasteltuna joko levinneisyysalueen tai esiintymisalueen tai molempien mukaan

C. Pieni ja jatkuvasti taantuva populaatio

D. Hyvin pieni tai rajoittunut populaatio

E. Kvantitatiivinen analyysi


Ahma

Ahma on äärimmäisen uhanalainen laji (CR), koska sen arvioitu populaatiokoko on alle 50 lisääntymiskykyistä yksilöä. Vuosina 1978 – 2006 ahmapopulaation vuotuinen kasvu oli vain 4,7 %.


Susi

Susi on erittäin uhanalainen laji (EN), koska sen arvioitu populaatiokoko on alle 250 lisääntymiskykyistä yksilöä. Suomen susikannan on aina ajateltu olevan Venäjän suuren susikannan länsireunaa. 2000-luvulla Suomesta näyttäisi siirtyneen enemmän susia Venäjälle kuin toisin päin.


Karhu ja ilves

Karhu ja ilves ovat vaarantuneita lajeja (VU), koska arviointivuonna kummankin lajin arvioitu populaatiokoko oli alle 1000 lisääntymiskykyistä yksilöä. Molempien kannat ovat sittemmin vahvistuneet. Ilves on Suomen suurpedoista runsaslukuisin.