SATUJA JA RUNOJA SUURPEDOISTA

Saduissa karhu on useimmiten arvostettu metsänkuningas - viisas, vahva ja kunnioitettu. Se voi olla myös helposti höynäytettävissä oleva tyhmyri tai äkkipikainen voimamies. Susi puolestaan on useimmin julma peto, pienen Punahilkan syöjä. Ilves ja ahma eivät juurikaan ole satuihin päässeet muuten kuin pienissä sivurooleissa.

Seuraavat sadut ovat perinteisiä suomalaisia eläinsatuja. Karhurunot-osio pitää sisällään sekä vanhoja kansanrunoja, sanontoja että uudempiakin runoja.

Piirros: Luontokeskus Petola

Karhu ja muurahainen

Karhu kohtasi metsässä kulkiessaan muurahaisen. Se katseli säälien pienen eläväisen touhuja suuren männyn juurella... Lue koko satu


Karhun ja suden synty

Eräänä iltana, kaskenkaadon jälkeen, karhu, susi ja kettu makasivat kuusen juurella tuijottaen haaleansinistä kevättaivasta... Lue koko satu


Mistä tuulee?

Karhu sai kerran metsästäessään elävän teeren. Karhun kantaessa teertä tyytyväisenä hampaissaan, tuli kettu vastaan... Lue koko satu


Karhun kalanpyynti

Karhu oli herännyt hetkeksi talviuniltaan ja tallusteli unisena metsässä. Yllättäen se kohtasi mäenrinteen alla kaloja syövän ketun... Lue koko satu


Karhurunoja

Karhua on runoilla kunnioitettu, lepytelty, loitsuttu ja nostatettu. Runoja löytyy kansanrunoudesta ja uusia syntyy runoilijan inspiraation mukaan. Lue lisää