Pedoista kerrottua

Ihmisen ja karhun suhde on aikojen saatossa ollut varsin monitahoinen. Karhua on vihattu ja pelätty, toisaalta kunnioitettu ja rakastettu. Suteen suhtautuminen näyttää aina olleen kielteistä, ja ilveksestä on ollut varsin vähän sanottavaa sen kummemmin hyvässä kuin pahassakaan. Ahmaa on pidetty pirulaisena poronhoitoalueella, mutta muualla se ei varsinkaan kannan pienennyttyä ole juuri tunteita herättänyt. Nämä asenteet näkyvät myös 1800-luvulta peräisin olevissa suurpetokirjoituksissa.

Piirros: Luontokeskus Petola

Kahdensadan nimen kontio

Ihmisen ja karhun suhde on aikojen saatossa ollut varsin monitahoinen, ja sen juuret ulottuvat huomattavan kauas. Karhuperinteen arvellaan syntyneen Keski-Euroopan muinaiskulttuurien keskuudessa yli 30 000 vuotta sitten. Lue lisää


Kauniisti kirjailtu ilves

Ollakseen suurpeto ilveksestä on lopulta entisinä aikoina puhuttu pahaa varsin vähän. Joitain uskomuksia vanhoista teoksista voi löytää. Lue lisää


Suden saisi hukka periä

Keskiajan Ruotsi-Suomessa riista oli pääsääntöisesti kruunun omaisuutta, mutta Maunu Eerikinpojan vuonna 1347 ja kuningas Kristofferin vuonna 1442 antamat maanlait toteavat kaikkien kansalaisten saavan rangaistuksetta tappaa suden, karhun ja ketun missä tahansa tavattaessa. Lue lisää


Ahma pahantekijä piru

Ahma, tämä maailman suurin maanäätäeläin, on meillä tunnettu monena; ahmu, kamppi, osma, osmo ja kätkä. Ahman vanha germaaninen nimi vielefrass ja latinankielinen lajinimi Gulo gulo viittaavat ahman suursyömärin taitoihin. Lue lisää


Suurpetokirjoituksia menneiltä vuosisadoilta

Suurpedoista on kirjoitettu sanomalehdissä jo kauan ennen nykyistä petokeskustelua. Oheiset kirjoitukset menneiltä ajoilta on aikanaan julkaistu sanomalehdissä ja suuri osa perustuu tositapahtumiin. Artikkelit kuvastavat, mitä tuolloin tiedettiin suurpedoista ja millaisia uskomuksia niihin liittyi. Lue lisää