Ilveksen ravinto ja saalistaminen

Ilves on lihansyöjä. Sen saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä ja linnuista peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jänikset ja valkohäntäpeurat sekä Lapissa porot. Ilveksen hampaisto soveltuu huonosti jäätyneen lihan syömiseen. Tämän takia ilves ei juurikaan käytä talvella haaskoja ravintonaan.

Ilves. Kuva: Petola
Ilves. Kuva: Lassi Rautiainen

Ilves on lihansyöjä

Sen saalisvalikoima on hyvin laaja pikkujyrsijöistä ja linnuista peuran ja poron kokoluokkaan. Suosittua ravintoa ovat jänikset ja valkohäntäpeurat sekä Lapissa porot.


Kuinka ilves saalistaa?

Ilves yllättää saaliseläimen hiipimällä ja hyppäämällä muutamalla loikalla saaliin kimppuun. Suurissa saaliseläimissä kaulassa on siisti purentajälki, paisteista on monesti syöty vain osa. Ilves peittää joskus saaliinsa, mutta ei palaa sille yhtä varmasti kuin karhu. Etelässä ilves pystyy käyttämään saaliinsa ja haaskan paremmin, pohjoisessa kova pakkanen estää usein ilvestä syömästä koko ruhoa.

Ilveksen tappamassa saaliissa voidaan havaita kurkkuun puremisen jäljet tutkittaessa lähemmin kurkkua ja henkitorvea. Joissakin tapauksessa niissä voidaan nähdä pieniä reikiä ilveksen terävistä kulmahampaista, jos kurkku ja henkitorvi avataan. Kulmahampaiden väli on 25-35mm.

Jos ilves ei pääse puremaan kurkusta, se saattaa joskus harvoin purra niskaan, mutta koskaan sen jäljiltä ei jää puremajälkiä alemmaksi selkään, kuten usein nähdään ahman uhreissa. Joskus saaliin mahasta tai kyljiltä löytyy ilveksen kynnen jäljet. Tällaisia jälkiä ei jätä mikään muu peto. Ilveksen tappopaikoilla näkyy vain harvoin merkkejä kamppailuista.

Tavallisesti ilves näyttää aloittavan saaliin syömisen reisistä ja lavoista. Pään ja kaulan yläosan se jättää koskemattomaksi, kuten myös keuhkot ja mahalaukun. Ilves ei tavallisesti varastoi saalistaan, mutta se saattaa väliaikaisesti peittää saaliin jäännökset osittain, erityisesti siitä avaamansa kohdat.