Luontokuvaus

Luonnossa suurpetoja pääsee näkemään hyvin harvoin, sillä ne ovat arkoja eläimiä ja tarkkojen aistiensa ansiosta ne ehtivät väistää ihmistä. Petojen kuvaaminen ei onnistu luonnossa ilman piilokojua ja ruokintaa. Monet luontokuvaajat tarjoavat matkailijoille mahdollisuuden päästä näkemään ja kuvaamaan suurpetoja.

Suurpetoelämyksiä kuvauspaikoilla

Kuva: Luontokeskus Petola

Suurpetojen kuvaus haaskaruokinnan avulla alkoi 1970-luvulla. Sitä ennen suurpetokuvia ei juurikaan ollut saatavilla. Aluksi piilokojuja käyttivät ainoastaan luontokuvaajat, mutta nykyisin petojen kuvaus ja suurpetomatkailu kulkevat paljolti käsi kädessä.

Luontokuvaajat houkuttelevat suurpetoja kuvauskojujen lähelle ruuan avulla. Pedot tottuvat käymään ruokintapaikalla, kun ruokinta jatkuu samalla paikalla pitkään ja säännöllisesti ilman että petoja häiritään. Kojut ovatkin usein melko varmoja paikkoja nähdä karhu. Haaskoilla käyvät lisäksi susi ja ahma. Ilves ei syö haaskaa, joten sen kuvaaminen kojulta ei juurikaan ole mahdollista. Ruokintapaikalla saattaa käydä myös maakotkia ja merikotkia sekä muita petolintuja.

Kuvauskojuja ei mihin tahansa

Suurpetoja houkutellaan kuvauspaikalle ruokinnan avulla. Ruokintaa säätelevät monet lait ja asetukset. Kuvauskojun perustamiseen on oltava lupa maanomistajalta ja siitä on oltava yhteydessä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen. Ruokintapaikan pitäjä voi olla yksittäinen toimija, ja ruokinta on sallittua, mikäli se ei aiheuta terveyshaittaa, ympäristön pilaantumista eikä eläintautien leviämisen vaaraa. Jos ruokinnassa käytetään muita kuin luonnonvaraisia eläimiä ja niiden teurassivutuotteita, on toiminnasta tehtävä ilmoitus kunnaneläinlääkärille. Lue lisää Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilta.

Eläinten ruokinta suurpetojen houkuttelussa on aiheuttanut ristiriitoja. Maa- ja metsätalousministeriössä on meneillään uusien sääntöjen ja ohjeiden luominen eläinten ruokinnan avulla tehtävälle kuvaus- ja matkailutoiminnalle.