Suurpedot ja porotalous

Suurpetojen ja porotalouden välinen suhde ei ole koskaan ollut täysin ongelmaton. Suurpedot saalistavat poroja ja aiheuttavat siten taloudellisia menetyksiä poronomistajille. Vaikka löytyneet petojen tappamat porot korvataan valtion varoista, paljon petojen tappamia poroja jää myös löytymättä. Tätä kompensoidaan sillä, että löytyneestä porosta saa korvauksen puolitoistakertaisena. Tämän lisäksi korvataan laskennallisin perustein vasahävikkiä vasonnan ja marraskuun viimeisen päivän väliseltä ajalta sekä kaksinkertaista korvausta niille paliskunnille, jotka toistuvasti kärsivät poikkeuksellisen suuria porovahinkoja. Voimakkaiden petokantojen alueella poronhoidon edellytykset voivat vaarantua korvauksista huolimatta.

Porovahinkojen määrä on yhteydessä petojen yksilömäärään

Ahman tappama poro. Kuva: Metsähallitus, erävalvonta

Nykyään eri suurpetolajiemme ja porokannan vuorovaikutusta voidaan tarkastella kertyneiden tutkimustulosten valossa entistä paremmin. Tärkeä tekijä on luonnollisesti petokantojen pitkä- ja lyhytaikainen vaihtelu poronhoitoalueella. Petojen aiheuttamien porovahinkojen määrä on läheisesti yhteydessä petojen yksilömäärään: tiheän petokannan alueilla poroja päätyy petojen saaliiksi enemmän kuin siellä, missä petoja on vähän. Vuorovaikutukset riippuvat kuitenkin monista muistakin tekijöistä, mm. alueen petolajeista ja niiden keskinäisistä suhteista sekä vaihtoehtoisten saalislajien (mm. hirvi, jänis, metsäkanalinnut) kannoista. Myös muut luonnonolosuhteet ja porojen kunto vaikuttavat porojen riskiin jäädä petojen saaliiksi.

Suurpedot Suomen poronhoitoalueella

Lukumääräisesti runsain suurpeto poronhoitoalueella on karhu. Kesä on poronhoidon tuottavuuden kannalta merkittävää aikaa, koska silloin selviää kuinka hyvin vasat selviytyvät. Karhujen aiheuttamia porovahinkoja tapahtuu erityisesti toukokuussa vasonta-aikana ja kesäkuun alussa. Erityisesti vasat ovat karhujen tähtäimessä, mutta karhu voi kaataa myös aikuisen poron. Karhu saalistaa poroja myös syksyllä valmistautuessaan viettämään talviunta.

Suurpedoistamme ahma aiheuttaa koko poronhoitoaluetta tarkastellen suurimmat porovahingot. Vuonna 2013 ahman aiheuttamat porovahingot olivat suuremmat kuin kolmen muun suurpedon yhteensä. Ahmat tappavat poroja pääsääntöisesti kevättalvella ja kohteena on useimmiten siitosvaadin. Ahma on koko Suomessa tiukasti rauhoitettu laji eikä sitä ole saanut metsästää lainkaan edes poikkeusluvin toisin kuin muita suurpetojamme. Ahmaa esiintyy erityisesti Enontekiön, Inarin ja Utsjoen tunturialueella, mutta ahma viihtyy myös metsäalueilla itäisen rajamme tuntumassa. Täällä sitä kutsutaan metsäahmaksi. Poronhoitoalueen ulkopuolella ahma ei aiheuta käytännössä lainkaan vahinkoja.

Ilveskannan painopiste ei ole enää yhtä voimakkaasti Rovaniemen alueella kuin aiemmin, vaan ilveskanta on levinnyt laajemmalle alueelle. Erityisesti kaakkoisella ja itäisellä poronhoitoalueella on entistä enemmän ilveksiä. Myös ilvesvahingot ovat lisääntyneet viime vuosina ja ohittaneet määrässä todetut suden aiheuttamat vahingot. Ilveksen aiheuttamat porovahingot voivat olla paikallisesti huomattavia.

Suurpedoistamme susi aiheuttaa lukumääräänsä nähden suurimmat porovahingot. Poronhoitoalueella liikkuvien, reviiriä muodostamattomien susien määrään vaikuttaa Venäjältä ja alueen eteläpuolelta saapuvien yksilöiden määrä, missä voi vuodenaikaisesti olla suurtakin vaihtelua. Poronhoitoalue ei ole viime vuosina ollut susien varsinainen lisääntymisalue, sillä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana siellä on syntynyt yhteensä vain muutama pentue. Suomen susikannan hoitosuunnitelman mukainen vähimmäistavoite 20 pentuetta on mahdollista saavuttaa poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella, jossa on riittävästi elintilaa vähimmäistavoitteen suuruiselle susikannalle siten, että myös vahingot siellä pysyvät kohtuullisina.

Vuonna 2012 susi aiheutti silti vähäisestä lukumäärästään huolimatta lähes 1,3 miljoonan euron vahingot porotaloudelle. Vuonna 2013 määrä putosi tosin 0,5 miljoonaan euroon. Ahman aiheuttamia vahinkoja todettiin vuonna 2013 eniten yli 5 miljoonaa euroa ja ilveksen lähes 1,3 miljoonaa euroa. Karhuvahinkoja oli 0,8 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 erityisesti ilveksen ja ahman aiheuttamat vahingot näyttäisivät vähentyneen merkittävästi.

Suurpetojen aiheuttamien porovahinkojen korvaaminen

Valtio maksaa talousarvion rajoissa poronomistajille korvauksia suurpetojen (karhu, ahma, ilves ja susi) aiheuttamista porovahingoista. Suurpetovahinkojen korvauksista vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Suurpetovahingon korvaus maksetaan suoraan poron omistajalle, mikäli omistaja voidaan tunnistaa poron korvamerkin tai muun tunnisteen kuten kaulapannan perusteella. Jos poroa ei voida tunnistaa, korvaus maksetaan alueen paliskunnalle.

Maakotkan porotaloudelle aiheuttamista vahingoista vastaa ympäristöministeriö.