Suden tuntomerkit

Suden korvat ovat pystyt ja muutenkin susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Suden erottaminen koirasta saattaa joskus olla vaikeaa.

Susi. Kuva: Lassi Rautiainen

Susi on villeistä koiraeläimistä suurin

  • Ruumiin pituus: 100-140 cm, häntä 35-50 cm
  • Paino yleensä 20-50 kg, mutta yli 70 kg painoisia yksilöitä tavataan
  • Uros on naarasta kookkaampi

Suden pohjaväri on harmaankeltainen. Mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava.

Suden korvat ovat pystyt ja muutenkin susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Suden erottaminen koirasta on usein vaikeaa, kuitenkin suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia. Raateluhampaat ovat pitemmät ja kookkaammat kuin koiralla.

Anatomiaa

Suden kallo ja kuono ovat pitkät, mikä on edellytys erinomaiseksi kehittyneelle hajuaistille. On arvioitu, että suden hajuepiteelin eli hajua aistivan elimen pinta-ala on 14 kertaa laajempi kuin ihmisen. Suden kuulo on erittäin hyvä, mutta näkö on aisteista suhteellisesti heikoimmin kehittynyt.

Suden hampaisto ja leuat edustavat petoeläinten rakenteellista perustyyppiä. Suden ravinnosta yli 70 prosenttia on lihaa, joko erikokoisia saaliseläimiä tai raatoja. Hampaistossa tämä näkyy selvästi. Kulmahampaat ovat suuret, mutta eivät erityisen terävät tai veitsimäisesti litistyneet kuten ilveksellä. Raateluhampaat ovat suuret ja tehokkaat lihan paloitteluvälineet. Hyvin kehittyneet välihampaat, joita käytetään pienempien ravintokohteiden paloittelussa, kertovat myös monipuolisesta ravinnosta. Sudella on myös kohtuullisen hyvin kehittyneet poskihampaat, mikä tuo joustavuutta ruokatalouteen. Hampaisto soveltuukin monipuolisemman ravinnon käyttöön kuin esimerkiksi ilveksen hampaisto.