Suomessa tavataan neljää maasuurpetoa, jotka kaikki kuuluvat eri heimoihin. Ilves kuuluu kissaeläimiin, susi koiraeläimiin, ruskeakarhu karhueläimiin ja ahma näätäeläimiin.
Sudet elävät kiinteinä pareina, jotka lisääntyvät yleensä vuosittain. Susilauma on tavallisesti perheyhteisö, joka muodostuu parista (nk. alfapari) ja sen jälkikasvusta. Muunlaisiakin laumarakenteita tunnetaan, mutta ne ovat harvinaisempia. Suomessa susilaumoissa on keskimäärin seitsemän yksilöä. Susi liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina, pääasiassa kuitenkin hämärissä ja yöllä. Susi on erittäin kestävä ja nopea liikkuja. Sen kuulo ja hajuaisti ovat erittäin tarkat.
Sudenpennut. Kuva: Petola
Susilauman reviirin koko määräytyy ravinto- ja susitiheyden mukaan. Suomessa keskimääräinen vuotuinen reviirin koko on noin 700-1000 neliökilometriä laskutavasta riippuen. Susi liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina, pääasiassa kuitenkin hämärissä ja yöllä. Susi on erittäin kestävä ja nopea liikkuja. Sen kuulo ja hajuaisti ovat erittäin tarkat.
Susi karttaa ihmistä, eikä sutta pääse näkemään kuin hyvällä onnella. Sudella ei ole luontaisia vihollisia.
Suden kiima-aika on helmi-maaliskuussa. Alfapari liikkuu kahdestaan muun lauman läheisyydessä. Kiiman jälkeen pari valitsee pesäpaikan ja kaivaa pesäluolan hiekkatörmään tai vastaavaan paikkaan. Suden kantoaika on 60-63 vuorokautta ja penikointi ajoittuu toukokuun puoleenväliin.
Synnytyspesä voi olla vaatimaton paikka. Poikaset siirretään noin kolmen viikon kuluttua parempaan vaihtopesään, joka on usein veden lähellä. Sudet voivat käyttää samoja vaihtopesiä vuodesta toiseen.
Naaras synnyttää tavallisimmin kolmesta kuuteen pentua, mutta susi voi saada yli kymmenenkin poikasta. Pentuja vartioi aina joku vanhemmista lauman jäsenistä, ns. lastenvahti, joka voi olla edellisen vuoden pentueesta jäänyt yksilö. Pentujen kuolleisuus susilla on korkea, jopa puolet pennuista saattaa menehtyä loisiin, sairauksiin ja ravinnon puutteeseen. Suden syömä ravinto vaihtelee erityisesti juuri alkukesällä. Saaliina voi olla hirven ohella pienempiä eläimiä, kuten jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja. Pennuille on saatava ruokaa päivittäin.
Loppukesällä lauman liikkuminen kasvaa selvästi eikä pesäpaikka ole enää sen kiintopisteenä. Syksyä kohti, pentujen kasvaessa, saalistus helpottuu ja ravintona on taas enemmän suurriistaa, kuten hirven vasoja. Koko lauma osallistuu ravinnon hankintaan ja pennut opettelevat metsästämään.
