Karhun jäljet

Karhulla on suurimmat käyntijäljet maamme luonnonvaraisista eläimistä. Karhun takakäpälän jälki muistuttaa hieman ihmisen jalan jälkeä. Kesällä karhun jälijltä voit löytää rikottuja muurahaispesiä ja kantoja. Talvella karhun talvipesästä saattaa näkyä vain pelkkä hengitysaukko.

Karhun takatassu. Kuva: Petri Timonen
Karhun etutassu. Kuva: Petri Timonen

Karhun käyntijäljet

Karhulla on suurimmat jäljet maamme luonnonvaraisista eläimistä. Karhun takakäpälän jälki muistuttaa hieman ihmisen jalan jälkeä. Karhun jalkaterän painallus on hiukan leveämpi ja kolmiomaisempi kuin ihmisen jälki. Karhu on kanta-astuja, joten kantapään painallus näkyy useimmiten jäljessä. Kovalle alustalle etujalan kantapäästä ei aina jää painannetta. Tällöin etujalan jälki näyttää lyhyeltä ja leveältä. Karhun jäljessä on havaittavissa viisi varpaan ja kynnen painallusta.

Karhun etukäpälän jälki on 12-15 cm pitkä mitattuna ilman kynsiä. Mikäli karhun etukäpälän jälki on yli 13 cm leveä, kyse on aina uroskarhusta. Naaraan, nuorien uroksien ja pentujen etukäpälän jäljen leveys on alle 13 cm levyinen. Karhun takakäpälän jälki on 18-25 cm pitkä mitattuna ilman kynsiä.

Tavallisesti karhu kulkee käyden. Tällöin takajalka osuu etujalan painalluksen eteen, jolloin karhun jälkijono muistuttaa ilman kenkiä kävelleen ihmisen kävelyjälkiä. Käyntiaskeleen pituus on 90-140 cm. Karhu astuu usein etujalkansa hieman sisäänpäin ja takajalkansa suoraan eteenpäin.

Karhun askelleveys vaihtelee kovasti. Kovalla alustalla karhun askelleveys on yleensä pieni. Pehmeässä ja upottavassa lumessa karhu kulkee jalat selvästi harallaan sekä se astuu etu- ja takajalan samoihin jälkiin. Jos hanki alkaa kantaa karhua, se muuttaa kulkuaan tavanomaiseksi käynniksi.

Saalistaessaan ja paetessaan karhu laukkaa. Tällöin karhu jättää tyypillisen laukkajäljen, jossa toinen etu- ja takakäpälä osuvat samaan jälkeen. Yleensä liikkeelle lähtö tapahtuu hyppien, jolloin lumeen tai maahan jää parillinen hyppyjälki. Askelväli vaihtelee tällöin karhun koon ja alustan pehmeyden mukaan 150-250 cm. Painavana eläimenä karhu ei jaksa pitkään edetä hyppien vaan se muuttaa juoksunsa laukkaan heti kun se on mahdollista.


Karhun muita jälkiä

Kesäaikaan karhun jälkiä ei ole helppo löytää, vaikka se elelisikin jollakin alueella. Hiekkatiet ja ojanpohjat ovat hyviä paikkoja etsiä karhun jälkiä. Sen sijaan mustikkakankaalle tai muulle vastaavalle paikalle karhu harvemmin jättää selvästi havaittavia jälkiä. Toisinaan karhun syömäjälkiä voidaan havaita mustikka- tai puolukkakankaalta. Kaikkiruokaisena eläimenä karhu syö niin kasviksia kuin hyönteisiä.

Hajoitettu muurahaispesä

Karhun jäljiltä voi löytää hajotetun muurahaispesän tai kannon. Myös muut eläimet hajottavat muurahaispesiä eli rikottu muurahaispesä ei aina ole merkki karhun vierailusta. Isona ja voimakkaana eläimenä karhu yleensä hajottaa muurahaispesää enemmän kuin muut eläimet.

 

 

 

Rikottu kanto

Karhulla on paljon voimaa, joten sen jäljiltä hajotetun kannon pirstaleita yleensä lentää ympäriinsä. Kannosta saattaa löytyä myös voimakkaita purujälkiä.

 

 

 

Jäljet puun rungoissa

Karhu etsii kaatuneiden puiden kaarnan alta toukkia ja muuta hyönteisravintoa. Toukkia etsiessään se saattaa kuoria isojakin alueita liekopuista. Karhut merkkaavat elinaluettaan hangaten hajuaan männyn tai kuusen taimiin. Ne myös raapivat männyn runkoja useiden metrien korkeudesta. Tällöin karhun etutassun kynnen jäljet ovat selvästi havaittavissa puun rungolla ihmisen pään korkeudella tai ylempänä.

Karhun talvipesä

Karhun talvipesä on vaikea löytää. Hangessa on näkyvillä vain pieni kumpu tai vain pelkkä hengitysaukko. Oheisessa kuvassa karhu on jättänyt talvipesänsä. Karhun herääminen tapahtuu usein vähitellen eli se makaa jonkun aikaa talvipesän lähettyvillä rakentamassaan korjuupesässä.

Karhun uloste

Karhun ulosteen ulkonäkö vaihtelee kovasti riippuen siitä, millaista ravintoa karhu on syönyt. Karhun ulostekasa on hirven tai lehmän jätöksen kokoinen. Syksyllä karhun ulosteissa on havaittavissa marjoja ja lehtiä. Kesällä karhu käyttää pääasiassa kasvisravintoa, joten sen ulostekasa muistuttaa kovasti lehmän tai hirven lantaa. Karhun ulostekasa on kuitenkin sisältä mustan väristä toisin kuin hirven, jonka lantakasa on kokonaan väriltään ruskehtava tai vihertävä. Mikäli karhu on syönyt pelkkää lihaa, uloste on löysää ja mustan väristä. Haaskaravintoa käyttävän karhun ulosteessa on karvan ja luun palasia ja sen yleisväri on enemmän ruskehtava kuin musta.

Saalis

Karhu tappaa isot saaliseläimensä, kuten hirven iskemällä käpälällä sitä selkään, kylkeen tai niskaan. Mikäli hirvi ei kuole käpäläniskuihin, karhu puree sitä kuolettavasti kaulasta tai niskasta. Karhu yleensä pyrkii syömään kaatamansa hirven kokonaan. Se pysyttelee haaskan läheisyydessä ja saattaa vartioida sitä. Toisinaan karhu peittelee haaskan, että korpit ja muut raadonsyöjät eivät pääsisi siihen käsiksi. Karhu saattaa nylkeä saaliinsa yllättävän taitavasti. Tällöin saaliin nahka voi olla kauniisti rullattuna ruhon vieressä. Karhun haaskan lähettyviltä löytyy usein sen ulostuskasoja ja makuupaikkoja. Karhu ei myöskään pure reikiä isoihin luihin suden tavoin.