Karhu (Ursus arctos)

Karhu (Ursus arctos) on Euroopan suurin petoeläin. Se on sekaravinnon käyttäjä, joka käyttää ravintonaan haaskoja ja saalistaa isokokoisia hirvieläimiä. Karhu nukkuu lumisen ajan talviunta. Karhu on Suomen kansalliseläin. Se on ollut muinaissuomalaisille pelätty, mutta myös pyhä ja arvostettu eläin.

Karhun tärkeästä asemasta menneen ajan suomalaisten sielunmaisemassa kertoo sekin, että lajille on kielessämme yli kaksisataa erilaista nimitystä. Tuttuja nimityksiä ovat nalle, otso ja mesikämmen, mutta harvemman tiedossa on, että esimerkiksi mettä, metsä, otava ja mörkö ovat karhun synonyymejä.

Vasemmalla karhuemo ja sen oikealla puolella kaksi pentua. Karhuemo ja poikaset. Kuva: Lassi Rautiainen.
Karhunpoikanen männyssä, pitää toisella etujalalla kiinni rungosta, toinen on oksan päällä. Karhunpentu puussa. Kuva: Vastavalo
Karhun kallo sivusta kuvattuna läheltä. Karhun kallo. Kuva: Luontokeskus Petola.

Karhun tuntomerkit

Karhun turkki on hyvin tuuhea ja se antaa sen ruumiille pyöreän vaikutelman. Korvat ovat pienet ja pyöreäpäiset, mutta erottuvat kuitenkin selvästi. Karhun väritys vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan.

Karhun murinaa. Kuva: Kimmo Pöri.

Karhun jäljet

Karhulla on suurimmat käyntijäljet maamme luonnonvaraisista eläimistä. Karhun takakäpälän jälki muistuttaa hieman ihmisen jalan jälkeä. Kesällä karhun jälijltä voit löytää rikottuja muurahaispesiä ja kantoja. Talvella karhun talvipesästä saattaa näkyä vain pelkkä hengitysaukko.