Ilveksen tuntomerkit

Ilveksen jalat ovat suhteessa pidemmät kuin kotikissalla ja kissaeläinten tavoin se kykenee vetämään kynnet sisään. Jäljissä ei yleensä näy kynsiä.

Ilves kesäturkissa. Kuva: Hannu Huttu
Ilves talviturkissa. Kuva: Petola

Ilves on ainoa luonnonvarainen kissaeläimemme

  • Ruumiin pituus: 70-140 cm, häntä 15-25 cm
  • Paino tavallisesti 8-25 kg, uros naarasta kookkaampi

Kesällä ilveksen turkki on punaharmaa, talvella harmaanvalkea. Turkissa on ruskeita tai mustia täpliä ja juovia. Korvat ovat tupsupäiset. Ne ovat takaa vaaleat ja näkyvät hämärässä hyvin. Ilveksen silmät ovat keltaiset, silmäterät ovat pyöreät.

Ilveksen jalat ovat suhteessa pitemmät kuin kotikissalla, ja kissaeläinten tavoin ilves kykenee vetämään kynnet sisään. Kynnet ovat näkyvissä ilveksen jäljissä vain poikkeustapauksissa, kuten kovalla hangella. Ilveksen häntä on mustakärkinen.

Anatomia

Ilveksen tärkeimpiä aisteja ovat näkö ja kuulo. Sen lyhyt kuono kertoo suhteellisen heikosti kehittyneestä hajuaistista.

Ilveksen kallo on rakenteellisesti erikoistunein. Ilves on suurpedoistamme puhtaimmin lihansyöjä. Kulmahampaat ovat erityisen pitkät, terävät ja veitsimäisesti litistyneet. Ne ovat tehokkaat tappovälineet. Raateluhampaat ovat voimakkaat ja hyvin kehittyneet ja muodoltaan hyvin leikkaamiseen soveltuvat. Poskihampaat, joiden tehtävänä on yleensä hienontaa ja jauhaa karkeampaa ravintoa, ovat olemattomat. Hampaiston rakenne kertoo siitä, että ilveksellä on vaikeuksia esimerkiksi jäätyneen lihan paloittelussa puhumattakaan karkean ravinnon käytöstä.

Leuat ovat suhteellisen lyhyet ja voimakkaat, ja laaja ulkoneva poskikaari tarjoaa hyvän kiinnittymispinnan suurille leukalihaksille. Ilveksen kallossa ei ole luuharjanteita, mutta sen korkea muoto tarjoaa laajan kiinnittymispinnan suurille niskalihaksille. Niskalihakset vaimentavat ja välittävät saalistuksen aiheuttamia iskuja kallosta koko ruumiiseen.