Ahman jäljet

Ahman jäljet tunnistaa jäljen suuren koon ja asennon sekä ahman omalaatuisen liikkumistavan johdosta.

Ahman jäljet lumessa. Kuva: Risto Sauso

Ahman käyntijäljet

Ahman jäljet tunnistaa jäljen suuren koon ja asennon sekä ahman omalaatuisen liikkumistavan johdosta. Ahma kulkee hyppien, jolloin syntyvät parijäljet, tai laukaten, jolloin tassujen painallukset ovat vinossa rivissä kolmittain. Ahman jäljessä näkyy viisi varvasta toisin kuin ilveksen ja suden jäljissä, joissa on vain neljän varpaan painallukset. Ahman jälki on muodoltaan kolmiomainen ja kantapäästä kapeneva. Varpaiden jäljet näkyvät puoliympyrämäisesti keskianturan etupuolelle kaartuen.

Ahman etujalka on takajalkaa suurempi. Kantapää mukaan lukien etujalan jälki on 12-16 cm pitkä. Takajalan jälki on 8-10 cm pitkä. Ahma on osittain kanta-astuja. Tämän vuoksi etujalan ranneanturat jättävät selvän painauman mikäli lunta ei ole liian paljon ja se ei ole kevyttä pakkaslunta. Tällöin ranneanturoiden takaosa ei yleensä näy selkeästi jäljessä vaan jalan painalluksen ääriviiva tulee vain näkyviin.

Ahmalla on kokoonsa ja painoonsa nähden isot jalat. Ahma liikkuu upottavallakin lumella kevyen oloisesti ja nopeasti. Ahman näkee harvoin kahlaavan lumessa niin kuin muut suurpedot joutuvat hyvin pehmeässä lumessa tekemään. Tällöin ahma etenee poikkeuksellisesti käyden. Jäljet ovat kuitenkin suuret ja askelväli on huomattavasti lyhyempi kuin ilveksellä ja sudella. Ahma vaihtaa käyntinsä niin pian kuin mahdollista takaisin ontuvaan laukkaansa tai parihyppyynsä.

Yleensä ahma liikkuu rauhallisesti laukaten, jolloin se jättää jälkeensä kolmi- ja nelijälkiä. Tällöin ahman askeljäljen pituus on 80-120 cm. Pehmeässä lumessa ahma liikkuu tavallisesti näätäeläimille tyypillisesti parihypyillä askeljäljen pituuden ollessa 60-100 cm. Ahman liikkuminen on joustavaa, se saattaa muuttaa laukkansa parihyppimiseen tai päinvastoin tilanteen mukaan.

Ahma vaeltaa pitkiä matkoja päämäärätietoisesti. Ahma on luonteeltaan utelias, se saattaa muuttaa suuntaansa erikoisten maastomerkkien, kuten ison kiven kohdalla. Toisinaan ahman jälkijono saattaa kiemurrella kuin ketun, joka tutkii pensaiden ja puiden tyviä ruuan toivossa. Ahman olemukseen kuuluu herkeämätön liike, se on väsymätön vaeltaja, joka keinuvasti lyllertää eteenpäin omaa tahtiaan.


Ahman muita jälkiä

Ahma on taitava kiipeilijä, ja sen kynnen jälkiä saattaa löytyä männyn rungoista. Ahma kaivaa helmi-maaliskuussa lumiluolan, johon se synnyttää pentueensa.

Otollisissa lumiolosuhteissa ahma saattaa tappaa lyhyessä ajassa useita poroja. Poron kimppuun hyökätessään ahma yleensä hyppää poron selkään purren poroa säkään ja niskaan. Tällöin saaliseläimellä on selvästi havaittavia ruhjeita ja kuoppia niskassaan ja selässään. Ahma vierailee usein muiden suurpetojen tappamilla haaskoilla. Mikäli maastossa on havaittavissa rajuja kamppailun jälkiä, kyseessä on yleensä ahman oma tappo.

Ulosteet

Ahma merkitsee elinpiirinsä puremalla ja virtsaamalla kuusen ja männyn taimiin. Ahman ulosteiden ulkonäkö vaihtelee. Se saattaa olla tummanpuhuva tai ulosteessa saattaa olla luunsiruja ja karvoja. Ahman ulosteet ovat usein makkaramaisia, kierteisiä ja toisesta päästään suipentuvia. Ahman ulosteen paksuus on noin 2,5 cm.

Saalis

Ahman saalistaman jäniksen jäänteitä.

Ahman kätkemä vanha hirven haaska.