Kotieläimet
Kotieläimet ovat helppoja saaliita suurpedoille, mikäli pedoilla on tilaisuus päästä niiden lähelle ihmisten huomaamatta. Kotieläinvahingot tapahtuvat yleensä laidunalueilla, mutta susi ja ilves ovat tappaneet kotieläimiä jopa pihattojen ja lampoloiden sisällä. Lukumääräisesti eniten vahinkoja kohdistuu lampaisiin, joita tappavat tilaisuuden tullen kaikki suurpetomme. Sudet tappavat lampaiden lisäksi myös nautaeläimiä. Vahinkomerkintöjä löytyy vasikoista sonniin asti. Lisäksi sudet ovat tappaneet vuohia. Susien aiheuttamia koiravahinkoja tapahtuu sekä metsästystilanteissa että kotipihoillakin. Koiravahingoista löytyy oma kappaleensa näiltä sivuilta.
Ilveksen tilille vahinkomerkintöjä kertyy eniten lampaista, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin sudella. Myös ilves voi tappaa pihakoiran. Lisäksi on merkintöjä ilveksen aiheuttamista siipikarjavahingoista ja jopa nautaeläinvahingoista. Karhut ovat tunnetusti persoja hunajalle ja niinpä yli 60 prosenttia karhun aiheuttamista vahinkotapauksista ja yli 70 prosenttia karhukorvauksista muodostuu mehiläistarhaukselle aiheutuneista vahingoista. Mehiläistarhojen aitaaminen sähköaidoilla on vähentänyt ongelmia. Karhut tappavat laitumella olevia lampaita ja myös joitakin hevosvahinkoja on tapahtunut. Myös lampaiden ja hevosten osalta laidunalueen aitaaminen sähköaidalla voi ehkäistä tehokkaasti vahinkojen syntyä. Lisäksi karhut aiheuttavat vahinkoja korjatulle sadolle, käytännössä repimällä auki tuorerehupaaleja ja -aumoja.
Kaikki suurempien kotieläinten vahingot eivät automaattisesti johda kotieläimen kuolemaan. Eläin voi kuitenkin tarvita eläinlääkärin hoitoa, mikäli suurpeto on purrut, repinyt tai raapinut kotieläintä. Purematapauksissa on otettava huomioon infektioriski, jonka vuoksi tarvitaan yleensä lääkitys pitkäkestoisella penisilliinillä. Pienet nahan repeämät ja haavat voivat parantua itsekseen, mutta suuremmissa vaurioissa pitää vauriokohta ommella. Vammojen vakavuudesta riippuen voi olla armeliaampaa lopettaa kotieläin. Kotieläimen hoitokulut voidaan korvata petovahinkokuluina ja kaikista tapauksista on hyvä olla yhteydessä oman kunnan maataloussihteeriin vahinkokorvaushakemuksen tekemiseksi.
Toinen huomio kotieläinvahinkojen osalta on, että aina vahingon syntymiseen ei tarvita suoraa petokontaktia, vaan peto voi aiheuttaa vahinkoja ajattaessaan kotieläimiä tarha-alueella. Osa tiinehtyneistä eläimistä voi luoda kantamansa sikiön. Osa eläimistä voi juosta paniikissa päin aitoja ja myös hukkumisia on todettu kun eläimet ovat paenneet petoa läheiseen jokeen tai muuhun vesistöön. Näiden vahinkojen korvaaminen on monesti haastavaa. Petojen jälkien dokumentoimiseksi on syytä ottaa yhteyttä paikalliseen petoyhdyshenkilöön, joka on perehtynyt petojälkien tunnistamiseen.
Suurpetojen aiheuttamat kotieläinvahingot ovat nousseet koko 2000-luvun ajan vuoteen 2007 asti. Vuonna 2008 suden ja karhun aiheuttamat vahingot laskivat hieman, mutta ilveksen aiheuttamat vahingot lisääntyivät. Muutokset voidaan yhdistää osin suurpetokannoissa tapahtuneisiin muutoksiin: vuonna 2008 Suomen susikanta oli ensi kertaa edellistä vuotta pienempi vuodesta 1996 alkaen tarkasteltuna. Kotieläinten petovahinkokorvaukset ovat viime vuosina vaihdelleet 0,2–0,3 miljoonan euron välillä eli niiden osuus kaikista petovahinkokorvauksista porovahingot mukaan lukien on noin kymmenesosa.
Ilveksen tilille vahinkomerkintöjä kertyy eniten lampaista, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin sudella. Myös ilves voi tappaa pihakoiran. Lisäksi on merkintöjä ilveksen aiheuttamista siipikarjavahingoista ja jopa nautaeläinvahingoista. Karhut ovat tunnetusti persoja hunajalle ja niinpä yli 60 prosenttia karhun aiheuttamista vahinkotapauksista ja yli 70 prosenttia karhukorvauksista muodostuu mehiläistarhaukselle aiheutuneista vahingoista. Mehiläistarhojen aitaaminen sähköaidoilla on vähentänyt ongelmia. Karhut tappavat laitumella olevia lampaita ja myös joitakin hevosvahinkoja on tapahtunut. Myös lampaiden ja hevosten osalta laidunalueen aitaaminen sähköaidalla voi ehkäistä tehokkaasti vahinkojen syntyä. Lisäksi karhut aiheuttavat vahinkoja korjatulle sadolle, käytännössä repimällä auki tuorerehupaaleja ja -aumoja.
Kaikki suurempien kotieläinten vahingot eivät automaattisesti johda kotieläimen kuolemaan. Eläin voi kuitenkin tarvita eläinlääkärin hoitoa, mikäli suurpeto on purrut, repinyt tai raapinut kotieläintä. Purematapauksissa on otettava huomioon infektioriski, jonka vuoksi tarvitaan yleensä lääkitys pitkäkestoisella penisilliinillä. Pienet nahan repeämät ja haavat voivat parantua itsekseen, mutta suuremmissa vaurioissa pitää vauriokohta ommella. Vammojen vakavuudesta riippuen voi olla armeliaampaa lopettaa kotieläin. Kotieläimen hoitokulut voidaan korvata petovahinkokuluina ja kaikista tapauksista on hyvä olla yhteydessä oman kunnan maataloussihteeriin vahinkokorvaushakemuksen tekemiseksi.
Toinen huomio kotieläinvahinkojen osalta on, että aina vahingon syntymiseen ei tarvita suoraa petokontaktia, vaan peto voi aiheuttaa vahinkoja ajattaessaan kotieläimiä tarha-alueella. Osa tiinehtyneistä eläimistä voi luoda kantamansa sikiön. Osa eläimistä voi juosta paniikissa päin aitoja ja myös hukkumisia on todettu kun eläimet ovat paenneet petoa läheiseen jokeen tai muuhun vesistöön. Näiden vahinkojen korvaaminen on monesti haastavaa. Petojen jälkien dokumentoimiseksi on syytä ottaa yhteyttä paikalliseen petoyhdyshenkilöön, joka on perehtynyt petojälkien tunnistamiseen.
Suurpetojen aiheuttamat kotieläinvahingot ovat nousseet koko 2000-luvun ajan vuoteen 2007 asti. Vuonna 2008 suden ja karhun aiheuttamat vahingot laskivat hieman, mutta ilveksen aiheuttamat vahingot lisääntyivät. Muutokset voidaan yhdistää osin suurpetokannoissa tapahtuneisiin muutoksiin: vuonna 2008 Suomen susikanta oli ensi kertaa edellistä vuotta pienempi vuodesta 1996 alkaen tarkasteltuna. Kotieläinten petovahinkokorvaukset ovat viime vuosina vaihdelleet 0,2–0,3 miljoonan euron välillä eli niiden osuus kaikista petovahinkokorvauksista porovahingot mukaan lukien on noin kymmenesosa.