Karhun metsästys
Karhunmetsästys on Suomessa kokenut tavallaan uuden tulemisen.
Karhukannan vahvistumisen myötä on metsästäjien yhä laajemmalla
alueella mahdollista osallistua karhunmetsästykseen.
Karhunmetsästystaidot ovat säilyneet hyvin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Muualla maassa metsästysperinteisiin on tullut katkos, jota paikataan
metsästäjiä kouluttamalla.
Metsästysmuodot
Karhunmetsästyksessä on aina käytetty apuna koiria. Viimeisen kymmenen vuoden aikana karhua haukkuvien koirien jalostukseen on jälleen kiinnitetty enemmän huomiota ja pyritty löytämään eri roduista karhua haukkuvia sukulinjoja. Tuloksekas karhunmetsästys perustuu karhujen seurantaan jo ennen metsästyskauden alkua.
Metsästysmuodot
Karhunmetsästyksessä on aina käytetty apuna koiria. Viimeisen kymmenen vuoden aikana karhua haukkuvien koirien jalostukseen on jälleen kiinnitetty enemmän huomiota ja pyritty löytämään eri roduista karhua haukkuvia sukulinjoja. Tuloksekas karhunmetsästys perustuu karhujen seurantaan jo ennen metsästyskauden alkua.
Karhukoira
Tilanne pyritään rakentamaan siten, että koira voidaan päästää tuoreelle karhun jäljelle. Passimiehet sijoitetaan ennakkoon tiedustelluille karhun kulkureiteille. Jos karhu asettuu koiran haukkuun, voi koiranohjaaja yrittää päästä hiipimällä ampumatilanteeseen. Useimmiten kuitenkin karhu ei jää kuuntelemaan koiraa haukkuun, vaan lähtee siirtymään. Tällöin voi passimiehelle tulla tilaisuus karhun kaatoon.
Toinen suosittu metsästystapa on vahtiminen kulkureiteiltä. Elokuun lopulta alkaen karhut ruokailevat aktiivisesti kartuttaakseen rasvakerrosta talven varalle. Ruokailupaikalta karhut siirtyvät aamuisin päivälepopaikoille ja taas illalla ruokailupaikalle. Näin syntyy selviä maastossa havaittavia kulku-uria. Metsästäjä asettuu hyvissä ajoin ennen hämärää passiin tällaisen kulku-uran varteen tuulen alapuolelle. Passi voi olla maassa tai tornissa. Tornin etuina ovat esteettömämpi näkyvyys ympäristöön ja se, että hajut kulkeutuvat paremmin karhun herkän nenän ulottumattomiin.
Säädöksiä
Karhunmetsästykseen osallistuvan metsästäjän on suoritettava ampumakoe. Karhukokeessa ammutaan neljä laukausta 90 sekunnin aikana paikallaan olevaan karhukuvioon. Kaikkien laukausten on osuttava 17 cm halkaisijaltaan olevaan osuma-alueeseen.
Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä. Myöskään ravintoon liittyvää houkutinta ei saa metsästyksessä käyttää. Niinpä haaskaa tai viljapeltoa, jolta sato on korjaamatta, ei saa käyttää hyväksi. Naaras ja sen alle vuoden ikäiset pennut ovat aina rauhoitettuja.
Karhunkaadosta on ilmoitettava Suomen riistakekukselle ensimmäisenä arkipäivänä kaadon jälkeen.
Karhun liha tulee tarkastuttaa ennen ravinnoksi nauttimista trikinoosin varalta. Mikäli karhusta saatuja osia kaupataan, tulee tätä varten hakea CITES-lupa Suomen ympäristökeskukselta. Lupaa varten tulee olla myös paikallisen riistanhoitoyhdistyksen todistus eläimen luvallisesta saannosta.