Euroopan unionin luontodirektiivi

Euroopan unionin jäsenmaana Suomi huomioi päätöksenteossaan yhteisön lainsäädännön. Euroopan yhteisön direktiivit tuodaan kansalliseen lainsäädäntöön, jolloin ne velvoittavat myös kaikkia yksityisiä tahoja.

Suurpetojen asemaa sääntelee luontodirektiivi, jonka määräykset on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen.

Luontodirektiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää kehitystä. Se pyrkii turvaamaan harvinaisten ja uhanalaisten eliölajien säilymisen yhteisön alueella.

Direktiivin liitteissä mainitaan neljä Suomessa esiintyvää suurpetoa:

• Ahma kuuluu direktiivin liitteen II määrittämiin eläin- ja kasvilajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita.
• Karhu ja ilves sekä susi poronhoitoalueen ulkopuolella ovat liitteen IV määrittämiä tiukkaa suojelua edellyttäviä lajeja.
• Kun susi on poronhoitoalueella, se luetaan liitteen V lajeihin.

Pääsääntönä suurpetojen suojelu

Suomessa on luontodirektiivin IV liitteen eläinlajeja koskeva tiukka suojelujärjestelmä. Näin myös karhujen, ilvesten ja susien tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa on kielletty. Myös kyseisten lajien muu tahallinen häiritseminen on kielletty.

Pääsäännöstä voi poiketa onnettomuuksien välttämiseksi ja taloudellisten arvojen turvaamiseksi. Lisäksi voidaan estää erityisen merkittäviä vahinkoja silloin kun ne kohdistuvat viljelmiin, karjankasvatukseen, metsiin, kalatalouteen, vesistöihin tai muuhun omaisuuteen. Tiukasta suojelujärjestelmästä voidaan myös poiketa kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden turvaamiseksi tai muun tärkeän yleisen edun vuoksi. Tarkoin valvotuissa oloissa direktiivin liitteen IV lajien yksilöitä voidaan ottaa valikoiden luonnosta.

Poikkeuksilla ei voi oikeuttaa tavanomaista saaliin hankintaan tähtäävää metsästystä. Vahinkoja on pyrittävä ehkäisemään ensisijaisesti muilla keinoilla kuten kotieläinten suojaamisella.

Jos suurpetoja metsästetään poikkeusluvan turvin, on turvattava lajin suotuisan suojelun taso. Poikkeusperusteiden käytön on pohjattava tieteelliseen selvitykseen kannoista.