Suurpetokantojen hoitosuunnitelmat
Suomalaisten näkemykset suurpetokantojen hoidosta ja suojelusta ovat joskus ristiriitaiset. Erilaiset näkemykset pyritään sovittamaan yhteen suurpedoille laadituilla valtakunnallisilla hoitosuunnitelmilla.
Kannanhoitosuunnitelmien avulla eläinkantoja hoidetaan pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Kaikkien suunnitelmien tavoitteena on säilyttää kyseisen suurpedon suojelu suotuisalla tasolla ja varmistaa lajin säilyminen pysyvänä osana Suomen luontoa. Sudelle, karhulle ja ilvekselle on jo laadittu kansalliset hoitosuunnitelmat. Myös ahmalle on tekeillä hoitosuunnitelma.
Avoin valmisteluprosessi
Hoitosuunnitelmien laadinnassa on ollut keskeisenä periaatteena avoimuus ja kansalaisten osallistuminen. Suden, karhun ja ilveksen hoitosuunnitelmia varten tehtiin tutkimukset, joihin kerättiin keskeisten sidosryhmien ja yksittäisten kansalaisten tavoitteita, odotuksia ja toiveita suurpetokantojen hoitoa koskien. Tiedot kerättiin kirjallisten kyselyjen, haastattelujen sekä avoimien kuulemistilaisuuksien avulla.
Kannanottoja tuli niin puolesta kuin vastaan. Suuri osa kriittisistä kannanotoista liittyi siihen, että ihmiset kokivat päätäntävallan siirtyneen kokonaan pois paikalliselta tasolta joko kansalliselle tai pahimmillaan Suomen rajojen ulkopuolelle, Euroopan unioniin.
Tämän asian suhteen on jo tapahtunut selkeä parannus karhun, suden ja ilveksen ns. poikkeuslupien osalta. Syksystä 2008 lähtien riistanhoitopiirit, ja maaliskuusta 2011 lähtien Suomen riistakeskus aluetoimistoineen on myöntänyt nämä poikkeusluvat, eli päätäntävaltaa on siirretty aluetasolle. Tämä nopeuttaa päätöksentekoprosessia. Maa- ja metsätalousministeriö asettaa kuitenkin suurimmat sallitut saalismäärät kullekin lajille.
Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon
Myönteisissä kannanotoissa suurpetojen katsottiin kuuluvan Suomen luontoon ja olevan tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi niillä nähtiin selkeästi niin ekologinen kuin matkailua edistäväkin rooli. Ne tuovat metsiimme sitä erämaisuuden tuntua, jota ulkomaalaiset luontomatkailijat mahdollisesti etsivät.
Vaikka Suomen suurpetopolitiikkaa on arvosteltu niin rajojemme sisäpuolelta kuin ulkopuoleltakin käsin, voidaan kuitenkin todeta, että näiden lajien näkökulmasta kannanhoito on ollut viime vuosina varsin onnistunutta, sillä sekä etenkin karhun että ilveksen kannat ovat vahvistuneet ja levittäytyneet laajemmalle alueelle.
Kannanhoitosuunnitelmien avulla eläinkantoja hoidetaan pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Kaikkien suunnitelmien tavoitteena on säilyttää kyseisen suurpedon suojelu suotuisalla tasolla ja varmistaa lajin säilyminen pysyvänä osana Suomen luontoa. Sudelle, karhulle ja ilvekselle on jo laadittu kansalliset hoitosuunnitelmat. Myös ahmalle on tekeillä hoitosuunnitelma.
Avoin valmisteluprosessi
Hoitosuunnitelmien laadinnassa on ollut keskeisenä periaatteena avoimuus ja kansalaisten osallistuminen. Suden, karhun ja ilveksen hoitosuunnitelmia varten tehtiin tutkimukset, joihin kerättiin keskeisten sidosryhmien ja yksittäisten kansalaisten tavoitteita, odotuksia ja toiveita suurpetokantojen hoitoa koskien. Tiedot kerättiin kirjallisten kyselyjen, haastattelujen sekä avoimien kuulemistilaisuuksien avulla.
Kannanottoja tuli niin puolesta kuin vastaan. Suuri osa kriittisistä kannanotoista liittyi siihen, että ihmiset kokivat päätäntävallan siirtyneen kokonaan pois paikalliselta tasolta joko kansalliselle tai pahimmillaan Suomen rajojen ulkopuolelle, Euroopan unioniin.
Tämän asian suhteen on jo tapahtunut selkeä parannus karhun, suden ja ilveksen ns. poikkeuslupien osalta. Syksystä 2008 lähtien riistanhoitopiirit, ja maaliskuusta 2011 lähtien Suomen riistakeskus aluetoimistoineen on myöntänyt nämä poikkeusluvat, eli päätäntävaltaa on siirretty aluetasolle. Tämä nopeuttaa päätöksentekoprosessia. Maa- ja metsätalousministeriö asettaa kuitenkin suurimmat sallitut saalismäärät kullekin lajille.
Suurpedot kuuluvat Suomen luontoon
Myönteisissä kannanotoissa suurpetojen katsottiin kuuluvan Suomen luontoon ja olevan tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi niillä nähtiin selkeästi niin ekologinen kuin matkailua edistäväkin rooli. Ne tuovat metsiimme sitä erämaisuuden tuntua, jota ulkomaalaiset luontomatkailijat mahdollisesti etsivät.
Vaikka Suomen suurpetopolitiikkaa on arvosteltu niin rajojemme sisäpuolelta kuin ulkopuoleltakin käsin, voidaan kuitenkin todeta, että näiden lajien näkökulmasta kannanhoito on ollut viime vuosina varsin onnistunutta, sillä sekä etenkin karhun että ilveksen kannat ovat vahvistuneet ja levittäytyneet laajemmalle alueelle.