Ilveskannan hoitosuunnitelma
Maamme ilveskanta hävitettiin lähestulkoon olemattomiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. 1970-luvulta lähtien kannan kasvu on ollut positiivista ja tänä päivänä maamme ilveskanta onkin elinvoimainen. EU:n luontodirektiivi muutti metsästys- ja luonnonsuojelulainsäädäntöämme niin, että ilveksestä tuli täysin suojeltu riistaeläin. Ilveskannan voimakas lisääntyminen ja levittäytyminen viime vuosina ovat tuoneet esiin ihmisten ristiriitaisen suhtautumisen ilvekseen. Alueilla, missä ilveskanta on tihein, keskustelu on saanut varsin ilveskielteisiä piirteitä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että ilvekseen liittyvä suhtautuminen on kaksijakoista. Ilvestä pidetään arvokkaana riistaeläimenä, eikä sitä pidetä ihmiselle vaarallisena. Toisaalta, ilves häiritsee riistanhoitotyötä ja tappaa riistaeläimiä, se tulee asutukseen ja voi aiheuttaa kotieläin- ja koiravahinkoja. Tärkeimmät keinot, joilla ihmisen ja ilveksen yhteiseloa voitaisiin vastaajien mielestä kohentaa, olivat kannan säätely, vahinkoa aiheuttavien yksilöiden joustava poisto sekä vahingonkorvausjärjestelmän kehittäminen ja varsinkin siinä olevan omavastuun poistaminen.
Kannan pienentämistä toivoivat lähinnä metsästäjä- ja kennelväki, sekä maa- ja metsätalouselinkeinojen edustajat. Lähestulkoon kaikki tahot, niin alueellisissa kuin kansallisissakin sidosryhmissä olivat kuitenkin sitä mieltä, että ilveskannan hoidon kannalta olisi tärkeää se, että tarvittaessa voisi puuttua ns. ilvestihentymiin. Myös valtaosa asiantuntijoista kannatti tätä näkemystä. Kantaa toivottiin pienennettävän siellä, missä kannantiheys ja pentutuotanto ovat korkeimmillaan. Kannan kasvua kannattivat pääosin ympäristö- ja luonnonsuojelutahot. Tärkeänä pidettiin kannan arvion luotettavuutta ja arvioinnin menetelmien kehittämistä sekä ilvestutkimuksen ja yleisen ilvestietämyksen lisäämistä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että ilvekseen liittyvä suhtautuminen on kaksijakoista. Ilvestä pidetään arvokkaana riistaeläimenä, eikä sitä pidetä ihmiselle vaarallisena. Toisaalta, ilves häiritsee riistanhoitotyötä ja tappaa riistaeläimiä, se tulee asutukseen ja voi aiheuttaa kotieläin- ja koiravahinkoja. Tärkeimmät keinot, joilla ihmisen ja ilveksen yhteiseloa voitaisiin vastaajien mielestä kohentaa, olivat kannan säätely, vahinkoa aiheuttavien yksilöiden joustava poisto sekä vahingonkorvausjärjestelmän kehittäminen ja varsinkin siinä olevan omavastuun poistaminen.
Kannan pienentämistä toivoivat lähinnä metsästäjä- ja kennelväki, sekä maa- ja metsätalouselinkeinojen edustajat. Lähestulkoon kaikki tahot, niin alueellisissa kuin kansallisissakin sidosryhmissä olivat kuitenkin sitä mieltä, että ilveskannan hoidon kannalta olisi tärkeää se, että tarvittaessa voisi puuttua ns. ilvestihentymiin. Myös valtaosa asiantuntijoista kannatti tätä näkemystä. Kantaa toivottiin pienennettävän siellä, missä kannantiheys ja pentutuotanto ovat korkeimmillaan. Kannan kasvua kannattivat pääosin ympäristö- ja luonnonsuojelutahot. Tärkeänä pidettiin kannan arvion luotettavuutta ja arvioinnin menetelmien kehittämistä sekä ilvestutkimuksen ja yleisen ilvestietämyksen lisäämistä.