Markku Tuominen, suurpetoyhdyshenkilö
Suurpetoyhdyshenkilö varmistaa petohavainnot
Kun nurmijärveläisen Markku Tuomisen puhelin pirahtaa, soittaja on usein joku paikkakuntalainen, joka ilmoittaa tekemästään suurpetohavainnosta: näkemästään pedosta, pedon käpälänjäljestä tai muusta maastoon jääneestä jäljestä. Tuominen ajaa paikalle tarkistamaan havainnon oikeellisuuden, sillä hän on alueensa suurpetoyhdyshenkilö.
Kun nurmijärveläisen Markku Tuomisen puhelin pirahtaa, soittaja on usein joku paikkakuntalainen, joka ilmoittaa tekemästään suurpetohavainnosta: näkemästään pedosta, pedon käpälänjäljestä tai muusta maastoon jääneestä jäljestä. Tuominen ajaa paikalle tarkistamaan havainnon oikeellisuuden, sillä hän on alueensa suurpetoyhdyshenkilö.
Markku Tuominen
Kriittinen asenne on valttia
– Tällä seudulla havaintoihin pitää suhtautua erittäin kriittisesti. Esimerkiksi raapimajäljet puussa ihmiset yhdistävät helposti karhuun, kun ovat nähneet luontoelokuvissa karhun raapivan puuta. Puussa olevat jäljet ovat kuitenkin lähes aina tikan, palokärjen tai mäyrän aiheuttamia, Tuominen selittää. Tuominen arvioi, että susihavainnoista 95 prosenttia on muita kuin susia – yleensä koiria tai ilveksiä.
Karhuhavainnot osuvat oikeaan keväisistä käpälänjäljistä, mutta muut kuin käpälänjälkihavainnot ovat niin ikään 95-prosenttisesti virheellisiä. Ilveshavainnot ovat luotettavimpia: niistä osuu kohdalleen joka toinen.
Yleensä ihmiset ovat helpottuneita, jos käy ilmi, että kyseessä ei ole suurpeto.
– Jotkut saattavat kuitenkin olla pettyneitä, kun oma havainto osoittautuu vääräksi. Suurpetoyhdyshenkilön on aina oltava kohtelias, kiitettävä hyvästä havainnosta ja kerrottava asiatietoa, Tuominen muistuttaa.
Suurpetoyhdyshenkilön on oltava kriittinen myös omien havaintojensa suhteen. Mikäli jotain havaintoa ei pysty tunnistamaan varmasti, se jätetään kokonaan merkitsemättä. – Toisaalta ei saa myöskään olla ennakkoluuloinen. Uskomattomalta vaikuttava havainto voi joskus olla oikea, Tuominen sanoo.
Vapaaehtoistyötä luonnossa
Valtaosa havainnoista ajoittuu talvisiin viikonloppuaamuihin, jolloin lumi on maassa ja metsästäjät liikkuvat metsällä ja riistanruokintapaikoilla.
Otollisimpaan havainnointiaikaan Tuomiselle saatetaan ilmoittaa yhden viikonlopun aikana jopa kymmenen suurpetohavaintoa.
Suurpetoyhdyshenkilönä toimiminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Markku Tuomiselle se on osa elämäntapaa, johon kuuluvat luonnon tarkkailu, riistanhoito ja metsästys. Poliisina työskentelevän Tuomisen työpäivät kuluvat pääosin tietokoneen ääressä, mutta vapaa-aika luonnossa.
Kertaakaan miehen ei ole tehnyt mieli jäädä kotiin, kun ilmoitus petohavainnosta on tullut.
– En pysty rentoutumaan tekemättä mitään, vaan on hienoa, jos työpäivän jälkeen on tilaus lähteä luontoon, Tuominen hymyilee.
Tassu-järjestelmä tuo uusia mahdollisuuksia
Suomen suurpetoyhdyshenkilöverkosto on rakennettu riistanhoitoyhdistyksittäin, ja sen on tarkoitus kattaa koko maa. Kaikilla alueilla verkosto ei kuitenkaan ole kattava, vaan tarve suurpetoyhdyshenkilöille olisi suurempi kuin vapaaehtoisten määrä.
Suurpetoyhdyshenkilö kirjaa kaikki oikeaksi todentamansa havainnot koordinaatteineen lomakkeelle, joka lähetetään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle kolmesti vuodessa.
Internet-pohjaisen Tassu-havaintojärjestelmän käyttöönottoa Markku Tuominen odottaa innolla.
– Havainnot voi ilmoittaa reaaliajassa, ja paikkakoordinaattien ilmoittaminen järjestelmän kautta on todella tarkkaa. Ainakin teoriassa esimerkiksi monen peräkkäisen karhuhavainnon avulla voidaan havaita, että kyseessä on sama eläin, ja mikäli karhu lähestyy taajamaa, siihen on mahdollista reagoida, Tuominen selittää.