Anni Koskela, ahmatutkija
Olen 25-vuotias oululainen biologi ja ahmatutkija. Luonnosta kiinnostuin jo nuorena, ja lukioikäisenä tiesin, että haluan lähteä opiskelemaan biologiaa. Eläimistäkin olen pitänyt aina: kotona on lähes aina ollut koira ja ratsastusta olen harrastanut enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Anni Koskela
Olen kotoisin Vuokatista, Etelä-Kainuusta, ja varttuminen suurten petotiheyksien alueella on epäilemättä vaikuttanut siihen, että biologian sisällä suurpedot kiinnostavat minua eniten. Harjoitteluni tein karhututkimuksessa, graduni susikannan kehityksestä ja parhaillaan käynnissä oleva väitöskirjatutkimukseni käsittelee Suomen ahmojen ekologiaa ja käyttäytymistä. Ilves on siis ainoa maamme suurpedoista, johon liittyvää tutkimusta en ole vielä päässyt tekemään.
Tunturialueiden ahmojen ekologiaa on tutkittu Pohjoismaissa jo jonkin verran, mutta Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella elävien ”metsäahmojen” elintavat ovat vielä hämärän peitossa. Juuri näitä ahmoja aion tutkia väitöskirjassani, jossa selvitän mm. ahmojen ruokavaliota ja saalistuskäyttäytymistä. Tärkeä näkökulma tutkimuksessani on selvittää, kuinka ahmat haaskansyöjinä hyötyvät muista pedoista ja haaskansyöjistä. Seuraako ahma esimerkiksi ketun jälkiä löytääkseen ketun jälkeensä jättämän jäniksen raadon? Lähteekö ahma korpinääniä kuullessaan suuntamaan ääntä kohti ravinnon toivossa? Vai saalistaako ahma sittenkin itse enemmän kuin on uskottu? Lisäksi tutkin mm. ahman elinpiirin kokoa sekä ahman ja metsäpeuran välistä suhdetta.
Yksi menetelmistä on GPS-pannoitettujen ahmojen seuraaminen. Tällä hetkellä olemme pannoittaneet yhden urosahman, jolle annoimme nimeksi Eeki. Sitä seuraamalla olemme saaneet jo runsaasti mielenkiintoista aineistoa ahman ravinnonkäytöstä. Eeki tuntuu erikoistuneen jäniksen saalistamiseen, mutta meidän täytyy toki pannoittaa lisää ahmoja, jotta voimme saada yleistettäviä tuloksia.
Ahman lumijälkiä
Talvella seuraan myös ei-pannoitettujen ahmayksilöiden jälkiä. Seuraaminen on lumijälkien ansiosta helppoa ja hiihtokilometrejä kertyy. Tuoreita ahmanjälkiä seurataan aina vastajälkeen, jotta ahma ei häiriinny jäljestämisestä. Kesällä koira on hyvänä apuna maastotöissä, ja minullakin on kotona kasvamassa kiharakarvainen noutaja Johka, josta toivon mukaan saan tulevaisuudessa apua haaskojen, ulosteiden ja jälkien etsimiseen.
Ulosteanalyysi on tärkeä, vaikkei kovin hohdokas, menetelmä ahman ravinnonkäyttöä tutkittaessa. Lisäksi aiomme tehdä äänikokeita, joissa soitamme pannoitetuille ahmoille mm. suden ulvontaa ja korppien ääntelyä tietyltä etäisyydeltä ja katsomme, kuinka ahmojen sijainti muuttuu.
Työhöni kuuluu siis maastossa kulkemista hiihtäen ja kävellen, laboratoriotöitä sekä tietokoneen ääressä istumista. Pidänkin siitä, että viikot ovat monipuolisia. Vaikka asunkin pääasiassa kaupungissa, minulle on tärkeää, että pääsen luontoon säännöllisin väliajoin. Siksi halusin väitöskirja-aiheen, joka sisältäisi runsaasti maastotöitä.