Sudenpesä on aika vaatimattoman oloinen, eikä sitä juurikaan huomaa ympäristöstään. Suomessa sudet eivät juurikaan kaiva maan alle luolamaista pesää, kuten Etelä-Euroopassa. Meillä sudenpesä saattaa olla kaatuneen puunjuurakon alla tai metsäojan penkassa.

Suden ulosteet ovat noin 2,5-3 cm paksuja, pötkömäisiä sekä pahan ja voimakkaan hajuisia. Ne muistuttavat hieman koiran ulostetta. Suden ulosteessa on yleensä karvoja ja luunpaloja. Mitä mustempaa suden uloste on, sitä lihapitoisempaa suden ruoka on ollut. Kuvassa suden uloste, jossa on paljon hirvenkarvaa. Hirvestä ei enää ole tässä vaiheessa paljoakaan jäljellä, kun ulosteessa on paljon karvaa ja ulosteen väri on ruskean harmaa.

Koirien tapaan uros nostaa jalkaansa ja naaras virtsaa istuallaan. Susilaumassa yleensä johtajapari, uros ja naaras, virtsaa koipea nostamalla ja muut virtsaavat istualtaan. Susi merkitsee elinpiiriään myös virtsamerkein. Reviiriään merkitsevä susi nostaa jalkaansa ja virtsaamispaikka on selvästi näkyvä, kuten kivi tai puunrunko. Mikäli merkkaavan susiparin virtsassa on verta, naaras on tulossa kiimaan. Tällöin on mitä todennäköisimmin odotettavissa keväällä susipoikue. Naarassusi tulee kiimaan helmi-maaliskuussa.

Suden tappamat hirvieläimet tuntee siitä, että niitä on purtu voimakkaasti kurkusta. Tällöin lämmin veri valuu läpi hangen maaperään asti. Susi repii metsäpeuran tai poron kurkkua selvästi pahemmin kuin ilves. Hirveä sudet raatelevat usein myös kyljistä ja takajaloista. Sudet syövät usein tappamansa hirvieläimet lähes kokonaan. Tällöin karvoja, luita ja pötsi löytyy sieltä sun täältä haaskan lähettyviltä. Sudet kanniskelevat haaskanpaloja ympäriinsä. Karhu ei pure isoihin luihin reikiä eli jos luissa on reikiä kyseessä on susien haaska.