Ilveksen käyntijäljet

Ilveksen jäljet ovat tyypilliset kissaeläimen jäljet. Ilveksellä on neljä varvasta, jotka näkyvät jäljessä. Ilveksen varvasanturat näyttävät pieniltä ja pyöreiltä, toisinaan jopa pitkulaisilta sormenpäiltä. Liikkuessaan ilves pitää terävät kyntensä tassun sisään vedettyinä poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

Lumessa ilveksen tassunjälki on ulkoreunaltaan hieman epämääräisen näköinen polkuanturoiden tuuhean karvoituksen johdosta. Tämän takia ilveksen jälki lumessa näyttää suurelta, se on 7-12 cm pitkä mitattuna jäljen ulkoreunojen mukaan. Sen sijaan varvasanturoiden mukaan mitattuna ilveksen jäljen pituus on 7-9 cm.

Ilveksellä on kissaeläinten tapaan hyvin liikkuvat varpaat. Mikäli ilves ojentaa varpaansa kunnolla tulee jäljestä tavallista leveämpi. Tämän vuoksi ilveksen jäljistä eläimen koon ennustaminen saattaa johtaa harhaan.

Kovalla hankilumella ilves hakee kynsillään lisätukea hangesta. Näin ilveksen jäljissä kynnen painallukset poikkeuksellisesti näkyvät ja varpaat harottavat. Jäljessä on kuitenkin havaittavissa polkuanturoiden epäsymmetria.

Tavanomaisimmat ilveksen jäljet ovat käyntijälkiä. Ilves myös yleisesti ravaa, jolloin se usein laahaa jalkojaan. Tällöin jälkien välissä lumessa on kaksi yhdensuuntaista jälkiuraa ja ilves astuu etu- ja takatassun samaan jälkeen. Kiinteällä alustalla ilveksen polkuanturoiden jäljet ovat selvästi erillisinä havaittavissa. Ilveksen käyntijäljen askelpituus on 80-110 cm, joka on selvästi lyhyempi kuin sudella. Ravatessa ilveksen askelpituus on 130-150 cm, mutta se voi olla joskus yli puolitoista metriä.

Pehmeässä lumessa ilves astuu etu- ja takajalan samaan jälkeen. Tällöin ilveksen jälkiä voi erehtyä luulemaan suden jäljiksi, etenkin jos jälkien päälle on satanut lunta. Tällöin askelvälin mittaaminen ja eläimen pidempi jäljittäminen voivat antaa viitteitä seurattavasta eläimestä. Pehmeällä lumella polkuanturoiden jälkikuvio ei aina ole näkyvissä, ja tällöin tulisi seurata jälkeä niin kauan kuin löytyy jostakin kohdin selvä tassun painallus.

Kulkiessaan ilves liikkuu suoraviivaisesti, mutta ei yhtä päämäärätietoisesti kuin susi. Ellei ilves ole siirtymässä paikasta toiseen, saattaa jälkijono hieman kaarrella. Ilves käy harvoin nuuhkimassa puita ja pensaita, sellainen käyttäytyminen viittaa useimmiten koiraan. Ilveksellä on suuri elinalue, ja se yleensä käyttää samoja kulkureittejä. Lumessa liikkuessaan ilves usein hyödyntää jäniksien ja muiden eläimien tekemiä polkuja.

Tietonurkka
Ilveksen jäljet kuvina
Tutustu ilveksen moninaisiin jälkiin kuvagalleriassa.
© Metsähallitus 2009