Metsähallitus on saanut koottua erätarkastajiensa vuoden 2009 valvontatiedot. Vuoden mittaan paljastui 10 suurpetojen laitonta tappoa sekä yhtä monta yritystä. Muutamat paljastuneet tapaukset ovat herättäneet epäilyksen, että vasta osa tulee viranomaisten tietoon.

Metsähallitus aloitti 2009 erävalvonnan uudenlaisen strategisen työn, mikä paljasti metsästyksessä uusia, huolestuttavia piirteitä. Erämaissa näyttää lisääntyneen eräänlainen extreme-tyyppinen erärikollisuus, jollainen on hyvin vierasta suomalaiselle eräperinteelle. Tavoitteena onkin nyt saada yksi erätarkastaja lisää Lappiin. Erätarkastajalta vaaditaan poliisin koulutusta, ja hänellä on poliisiin verrattavat valtuudet erävalvonnassa.

Suomalaisen luonto – ja erärikollisuuden valvonnan keskeisin ongelma on sen voimavarojen väheneminen. Erityisesti poliisin mahdollisuudet resursoida erä- ja luontorikollisuuden valvontaan ja tutkintaan on Metsähallituksen erätarkastajien raporttien mukaan paikallistasolla jatkuvasti vähenemässä, mikä heikentää erävalvontasektorin kokonaistehoa.

Samaan aikaan on merkkejä siitä, että luontoon kohdistuva rikollisuus ei ole suinkaan vähenemässä. Pohjois-Suomessa paljastui vuonna 2009 - samoin kuin vuotta aiemmin - huomattava määrä suurpetoihin liittyviä laittomuuksia, häirintää ja myös useita salatappoja. Erätarkastajat suorittivat lähes 300 suurpetoihin liittyvää tarkastusta vuoden 2009 aikana. Raportteihin kirjautui 10 suurpedon laitonta tappoa ja lisäksi saman verran laittomia pyyntiyrityksiä ja häirintää. Suurin osa näistä tapahtui Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Myös hirvien salapyyntiä esiintyy edelleen. Siihen liittyy myös ammattimaisia piirteitä. Valtion hirvimaille on viime vuosina ollut kovaa pyrkyä. Sekä paikalliset että ulkopaikkakuntalaiset metsästäjäporukat käyvät kilpailua hirvistä. Neljän erätarkastajan alueelta (yhteensä 10) oli kirjattu tietoon tulleet hirven salakaadot. Niitä oli yhteensä 24.        

Yhden erätarkastajan toimialue voi olla 1-2 miljoonaa hehtaaria. Tällöin on ymmärrettävää, että vain osa laittomuuksista tulee tietoon ja saadaan tutkintaan. Näistä vain muutamat johtavat syytteisiin ja tuomioihin. Erävalvonnan volyymia kuvaa se, että 10 erätarkastajalla oli vuonna 2009 noin 8500 asiakaskontaktia (vuonna 2008 noin 7300). He kirjasivat noin 200 eriasteista laillisuusrikettä.          

Myös lisääntyvä maastoliikenne, mönkijöiden ja moottorikelkkojen käyttö, luo tarpeita valvonnan tehostamiselle. Erävalvonnan teho ja vaikuttavuus perustuvat pitkälti eri viranomaistoimijoiden ja myös muiden maastossa liikkuvien toimijatahojen väliseen yhteistyöhön ja sen verkostoihin.

Strateginen työ alkoi – selvitys paljasti extreme-hakuista erärikollisuutta

Metsähallituksen erävalvontatiimi aloitti vuonna 2009 erävalvonnan strategisen työn. Sen tavoitteena on nykytilan taustoituksen kautta tunnistaa ja määritellä toiminnan painopistealueita.

”Näyttää myös siltä, että yhteiskunnassamme esiintyy jonkinlaista extreme-hakuista luonto- ja erärikollisuutta, ns. modernia moskuilua.”

Nykytilan määrittelyssä löydettiin huolestuttavia piirteitä. Tekninen kehitys tuo jatkuvasti uusia laitteita rikollisia toimia harrastavien käyttöön. Näyttää myös siltä, että yhteiskunnassamme esiintyy jonkinlaista extreme- hakuista luonto- ja erärikollisuutta, ns. modernia moskuilua. Viranomaisten ja lainsäädännön kunnioitus on joillain alueilla vähäistä. Esimerkiksi suurpetoihin liittyvissä laittomuuksissa esiintyy paikallisissa yhteisöissä myös tutkintaa vaikeuttavaa hiljaista hyväksyntää.                 

Metsähallituksen tavoitteena on jatkossa saada vähintään yksi erätarkastajan lisävirka Lappiin. Tällöin voitaisiin korjata Lapin keskiosien erävalvonnan nykyiset puutteet. Nykyviroillekin erävalvonnan taloudelliset resurssit ovat hyvin niukat. Perustoimintataso voidaan juuri ja juuri ylläpitää.  

Lisätietoja
ylitarkastaja Jukka Bisi 040 537 0993

16.2.2010