SUurpetojen MÄÄRÄN ARVIOINTI

Suurpetokantojen seuranta Suomessa perustuu useampaan eri menetelmään ja menetelmät poikkeavat jonkin verran lajeittain. Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatimat arviot yksilömääristä pohjautuvat ensisijaisesti petoyhdyshenkilöiden muodostaman vapaaehtoisen kenttäorganisaation keräämään havaintoaineistoon. Luonnonvarakeskus hyödyntää petokantojen arvioinnissa myös metsästäjien suorittamia maalaskentoja, hirvenmetsästäjien nk. hirvihavaintokorteille kirjaamia petohavaintoja sekä riistakolmiolaskentoja. Luonnonvarakeskus tekee vuosittain arviot suurpetokantojen koosta, lisääntymistuotosta sekä metsästettävyydestä.

Havainnot kannanarvioinnin perustana

Sudenpennut. Kuva: Petola

Suurpetoyhdyshenkilöverkosto on ollut käytössä vuodesta 1978. Petoyhdyshenkilöitä on noin 2 000, joista suuri osa toimii riistanhoitoyhdistyksissä. Verkostoon kuuluu myös poromiehiä, rajavartijoita sekä Metsähallituksen maastohenkilöstöä. Suurpetoyhdyshenkilöt keräävät ja tarkistavat mahdollisuuksien mukaan muiden ilmoittamia havaintoja suurpedoista alueillaan. Havaintoja kerätään läpi vuoden. Erityyppisiä havaintoja kertyy vuosittain noin 30 000.

Suurpetoyhdyshenkilöt kirjaavat havaintotiedot Luonnonvarakeskuksen Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään. Järjestelmän avulla havainnot päätyvät entistä nopeammin tutkimuksen käyttöön. Tassu-järjestelmään ilmoitettuja suurpetohavaintoja on mahdollista tarkastella riistahavainnot.fi-palvelussa.

Satelliittiseuranta ja lumijälkilaskennat apuna

Susikannan arviointi 

Susikannan arvio perustuu Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjattuihin susihavaintoihin, susien satelliittiseurantaan ja suden reviirin ja biologian tuntemiseen. Esimerkiksi kun tiedetään reviirin keskimääräinen koko (n. 1 100 km2) ja se, että lisääntyvä pari eli alfapari ei hyväksy reviirilleen vieraita yksilöitä, yhdistetään tämä tieto havaintotietoihin ja satelliittiseurantaan ja näin havainnoista voidaan muodostaa käsitys laumojen lukumärästä. Laumojen yksilömäärä taas selviää seuraamalla lumijälkiä riittävän kauan. Tällä varmistetaan, että samaa sutta ei lasketa kahteen kertaan.

Susikannan alueellista kokoa ja levittäytymistä on mahdollista tarkentaa vielä erillislaskennoilla, joissa metsästäjät ja luontoharrastajat yhdessä Luonnonvarakeskuksen tutkijoitten kanssa laskevat jonkin alueen tilanteen yhden päivän aikana. Laumojen yksilömäärä selviää seuraamalla lumijälkiä riittävän kauan. Seuraamisella varmistetaan, että samoja susia ei lasketa useampaan kertaan. Näistä erillislaskennoista saadaan myös vertailutietoa kanta-arvioiden osuvuudesta. Tähän mennessä molemmilla laskentatavoilla saadut arviotiedot ovat olleen hyvin lähellä toisiaan.

Suden kanta-arviot (Luke)

Ilveskannan arviointi

Ilveksen kanta-arvion pohjana ovat suurpetoyhdyshenkilöiden ilmoittamat tiedot pentuehavainnoista, täydentävää tietoa saadaan erillisistä lumijälkilaskennoista ja Luonnonvarakeskuksen tutkimushankkeista.

Minimikannan arvioimiseksi pentuehavaintoaineistosta selvitetään erillisten pentueiden määrä ja tämä kerrotaan laji- ja aluekohtaisilla kertoimilla. Kerroin kuvaa pentueiden osuutta kaikista ilveksistä. Pentueiden osuus vaihtelee ilveskannan eri kehitysvaiheissa (levittäytyvä, kasvava tai vakiintunut kanta), joten myös kertoimessa on eroja alueiden välillä.

Menetelmä perustuu Pohjoismaisiin tutkimustuloksiin ilveksen käyttäytymisestä ja biologiasta, ja se on kehitetty oloihin, joissa pentuehavaintoja tehdään satunnaisesti pitkällä aikavälillä. Tämä menetelmä antaa arvion kannan minimikoosta.

Ilveksen kanta-arviot (Luke)

Karhukannan arviointi

Karhukanta-arvio perustuu ensisijaisesti petoyhdyshenkilöverkoston ilmoittamiin havaintoihin vuotta nuoremmista pentueista. Pentueet liikkuvat muihin karhuihin verrattuna suppealla alueella ja naapuripentueiden elinpiirit eivät ole niin päällekkäisiä kuin muiden samalla alueella elävien karhujen elinpiirit. Erillisten pentueiden lukumäärän arvioinnissa käytetään etäisyyskriteereitä, havaintojen päivämääriä, tietoa pentujen määrästä ja naaraskarhun tassun kokoa. Etäisyyskriteerit pohjautuvat aineistoihin, joita on saatu GPS-lähettimellä varustettujen pennullisten naaraiden liikkumisesta ja elinpiirien koosta. Arvio karhujen kokonaisyksilömäärästä saadaan kertomalla pentueiden lukumäärä luvulla kymmenen.

Länsi- ja Etelä-Suomen karhukannan arvioinnissa korostuvat havainnot yksinään liikkuvista karhuista, koska pentueet ovat näillä alueilla harvinaisia, ja karhukanta muodostuu ensisijaisesti nuorista uroksista.

Karhun kanta-arviot (Luke)

Ahmakannan arviointi

Ahmakanta-arvion tekeminen on haasteellista ja siihen liittyy enemmän epävarmuutta kuin muiden suurpetojen kanta-arviointiin. Ahmakanta-arvion tuottamiseen käytetään petoyhdyshenkilöiden ilmoittamia havaintoja. Tämän lisäksi poronhoitoalueella ahmakannan seurannassa keskeinen rooli on Metsähallituksen ja paliskuntien yhteisillä, systemaattisilla jälkilaskennoilla. Vuosittain tehdään noin 3 - 5 laskentaa. Poronhoitoalueen eteläpuolelta saadaan arvokasta tietoa myös Suomen riistakeskuksen koordinoimista suurpetojen lumijälkilaskennoista. Kanta-arviointiin ei voida hyödyntää satelliittiseurantatietoja, koska ahmoja ei pannoiteta. Ahman suippomaisen pään vuoksi pannat eivät pysy ahman kaulassa.

Ahman kanta-arviot (Luke)